Tapanin lenkki

Tapahtuipa toinenkin lakon repsahdus tässä viikon sisään eli mun 3,5 viikkoa kestänyt liikuntalakko päättyi vihdoin. Mikään suunniteltu lakko tämä tosiaankaan ei ollut, en tiedä mihin kaikkiin tekosyihin tuli vedottua. Noin 6 kilometriä hölköttelin. Tarkoituksella jätin kaikki mittaamiset (matka, nopeus, kalorinkulutus ja jopa aika) väliin ja lähdin vaan hyvää fiilisä tavoittelemaan. Onnistuin! Paitsi jälkikäteen iski köhä. Pakkasta oli noin 5 astetta ja näköjään liikaa mun lievästi astmaattisille keuhkoille. Onneksi keskiviikoksi on jo luvattu taas nolla astetta.

Mietin, että pitäiskö huomenna tehdä joku täsmäisku urheilukaupan alemyynteihin. Tarvitsisin urheiluliivit, teknisen aluskerraston, ehkä talvijuoksutakin ja jotkut housut. Uudet lenkkaritkin pitäisi piakkoin ostaa. Sääli, että omalle jalalla parhaimmat ovat Asicsin Nimbukset, joista taitaa joutua pulittaman noin 200 euroa ellei tarjousta osu kohdalle. Täytyy tutkailla jos tilaisi ulkomailta?

Nyt täytyy kyllä tehdä taas liikkumisista säännöllisempää. Ja kaivaa esiin hyviä HIIT-jumppia. Suosikkeihin tallennettujen jumppien katoaminen ei liene sopiva syy olla jumppaamatta kun Youtube on pullollaan treenejä, joiden löytäminen ei todellakaan ole vaikeaa.

Suunniteltu retkahdus

Brookies

Olin etukäteen ajatellut, että viimeistään jouluna tauotan herkkulakon. Lopulta suunniteltu retkahdus tapahtui maanantaina kun olin vieraille leiponut Brookies-leivonnaisia. Taivaallisia, brownies pohja ja cookies pinta. Ajattelin, että eipä sitten tarvitse jouluna tehdä numeroa enää asiasta. En ole edes varma kuinka paljon mun teki mieli kyseistä tuotetta. Hyvältähän se toki maistui, mutta jotenkin loppufiilis oli jotain morkkiksen kaltaista tai vastaavaa. Että olishan sitä voinut ihan hyvin jatkaa kuten aiemminkin. Seuraavana päivänä tekikin sitten taas vanhaan tapaan mieli herkkuja ja yhden brookies-palan söinkin. Mä oon niin addikti, niin addikti. Mulle ei sovi mikään järkevä käyttö vaan tilanne luisuu nopsaa lapasista. 

Jouluna olen jatkanut herkullisella tiellä. Aattona olin tosin itsestäni ylpeä kun en aiheuttanut itselleni ähkyä en suolaisilla enkä makeilla herkuilla. Tänään olikin sitten tilanne toinen, tosin ähky oli suht maltillinen. Alla olevaa suklaaherkkua olisi voinut olla ottamatta toista palaa, mutta kun se oli niiiiin hyvää. Ja vielä kermavaahdon kanssa. Slurps. 

Suklaata on mennyt muuten suht maltillisesti, mutta ajattelin korjata tilanteen nyt. Edes muutama :)

Harmittaa noi pakkaset, koska mun keuhkot eivät kestä pakkasessa juoksemista (ehkä -5 on maksimi, sitten ryhtyy lievä astma heräilemään). Jotain kuitenkin tarttis tehdä, koska kroppa tuntuu ja varsinkin näyttää niin löysältä. Nyt tuskin kannattaa pariin päivään mennä masentumaan vaa'alle, mutta viimeistään maanantaina täytyy ryhdistäytyä sapuskojen suhteen ja ryhtyä liikkumaan. Tai jo lauantaina! Herkkulakkoiluun on varmasti syytä palata jos ja kun tämä holtittomuus meinaa jäädä päälle. 

Ruokamietintöjä

Joululoma starttasi! Ensin tosin vähän hoitovapaapäivää ja viikonloppua, sitten ripotellen lomapäiviä ja pyhäpäiviä sekä viikonloppuja. Lapset ovat (liikaa) päiväkodissa ja mä yritän saada koulutuksen lopputyötä edistymään mahdollisimman pitkälle. Tajusin juuri, että päivät yksin kotona mahdollistavat vähän laajempia lounasmietintöjä: salaatteja, keittoja yms. Nyt raaka-aineet löytyy kasvissosesoppaan, johon olen laittanut bataattia, perunaa ja porkkanaa + mausteita. Blenderissä sekaisin (tulee jotenkin parempi, samettisempi rakenne kuin sauvasekoittimella) ja ruokakermaa. Erilaisia salaatteja voisin kans kokeilla, varsinkin joulun jälkeen kun on ähky ja maha repeämässä liitoksistaan.

Sokeriherkkulakko on edelleen voimissaan. Tänään herkuttelin töissä sipseillä, mikä ei kyllä ollut mikään hyvä veto, mutta vaikka herkuttelin niin sokerisiin tuotteisiin en edelleenkään ole koskenut. Vähän on ikävä, tai jopa aika paljon ikävä suklaata tms. Kyse ei ole niinkään siitä himosta sokeria kohtaan vaan sellaisesta mielen kaipuusta. Todennäköisesti ensi viikolla lakko katkeaa, koska ei mulla ole mitään erityistä syytä olla syömättä herkkuja jouluna. Jouluun nyt vaan kuuluu uusi kirja, suklaa ja löhöily. Tietysti voisin yrittää pysyä kohtuudessa. Ja saattaa olla, että joulun jälkeen on ryhdyttävä uuteen lakkoon jos kohtuus ei näytä toteutuvan.

Kun lomalla aamut eivät ole niin kiireisiä niin olisipa fiksua käydä säännöllisesti aamulenkillä. Nyt on jo kolmatta viikkoa elo vailla liikuntaa, mikä ei ole kyllä todellakaan hyvä. Lenkkien kannalta tällainen nollan tietämissä oleva keli vailla lunta kelpaisi kyllä ihan hyvin. 

Kuvissa alkuviikon välipala. Pakastin pullistelee mansikoita ja niitä kannattais nyt sieltä syödä... kohta on jo uusi mansikkakausi :) 

4 viikkoa

Herkkulakko täytti tänään 4 viikkoa (tai täyttää 1,5 h päästä)! Kukapa olisi uskonut, en minä ainakaan. Yllättävän helposti sujuu edelleen. Paitsi nyt muutamana päivänä on ollut hieman mässäilyyn liittyvää mielitekoa ja siihen hommaanhan suklaa ja karkit sopisivat mainiosti. Mutta ei nyt ainakaan vielä. Erittäin todennäköistä on, että jouluna lopetan lakon ja herkuttelen, mutta ehkäpä jatkan taas joulun jälkeen. Kroppa voi tosi hyvin, mikä tukee homman jatkumista. Toisaalta en ole kuitenkaan niin edistynyt, että haluaisin luopua joulun kaikista herkuista. Joululahjakirja ja suklaa nyt vaan kuuluvat yhteen ;)

Paino ei ole jatkanut laskuaan, nyt on pyöritty viime aikoina 69 kilon tuntumassa. Turvottaa ja mahakin toimii vähän kehnosti. Olisikohan menkat alkamassa? Pitää keskittyä taas panostamaan vedenjuontiin ja kuidukkaampaan sapuskaan.

Liikunta on ollut jäissä 2 vkoa. Meidän lapset ovat kunnostautuneet huonojen öiden saralla eikä aamulenkit oikein nappaa jos viiteen mennessä olen nukkunut kolmisen tuntia. Toki parempiakin öitä on kuulunut viikkoihin, mutta jotenkin sitä tällä hetkellä niin skeptinen illalla nukkumaan mennessä, että ei edes viitsi sunnitella lenkkejä. Tietysti viikonloppuisin olisi ehtinyt, mutta olen nyt panostanut muihin juttuihin - kuten koulutuksen kirjallisten edistämiseen sekä jouluvalmisteluihin (lähinnä lahjojen ostamisen osalta). Sain viime viikolla palautettua osan koulutuksen rästikirjallisista ja niihin tietysti upposi sekä aikaa, että energiaa, mitkä olisi voinut upottaa myös lenkkeilyyn. Kolmen työpäivän jälkeen alkaa pitkä joululoma, jolloin aikaa liikkumiseenkin olisi. Toisaalta tärkein agenda on tehdä lopputyötä, mutta eiköhän lenkkeilyyn ja HIITien jumppaamiseenkin löydy aikaa. Ja ne ainakin tukisivat koneella istumista. Mun kaikki lemppari HIIT-jumpat katosivat suosikeista kun kone teki tenän, täytyy niitä etsiskellä taas talteen. (Tää tosin ei ole mikään pätevä syy olla jumppaamatta :D )

Kohti joulua hyvin fiiliksin!

42 vai 40. Eiku 38!!

Mun pää ei ole vieläkään sopeutunut siihen, että vaatekoko on nyt pysyvästi pienempi. Pääosin koko M tai 38 on sopiva. Ennen valitsin nelikymppisiä tai nelikakkosia. Alaosan tuumat ovat jopa 28 tai 29, ennen 30-32. Tänään laihtuminen todella "kannatti" kun löysin Stockalta Espritin pitkän takin, ovh 149 euroa ja -20% alennus kaikista vaatteista. En huomannut, että takki oli jo alennettu tuosta 149 eurosta 99,90 euroon eli noin 80 eurolla sain uuden lämpimämmän takin. Oli vika musta tuota mallia eli kannatti olla kolmekasin kokoinen :D

Tänään paino oli 68,5 kg (tai 68,4, pää ei muista kun koko viikko mennyt surkeilla unilla ja viime yö oli ihan fiasko). Ollaan aika lähellä kesän enkkoja eli 68,2 kiloa. Ottaisko tavoitteeksi päästä alle 67 kilon ennen joulua? Laskin just, että 65 kilossa BMI olisi 22,5, se voisi olla aika turvallinen kohta pysytellä. En vaan ole vuosiin ajatellut, että 65 kg olisi realistinen paino mulle. Mutta ehkä se onkin?

2 viikkoa ja 1,5 kiloa

Siinä tämän päivän lukemat eli 2 viikkoa herkkulakkoa takana, kolmas starttasi tänään. Paino oli pitkästä pitkästä aikaa alle 69 kilon, tosin vain 100 grammaa, mutta alle 69 kilon kuitenkin :D Noin 1,5 kiloa siis painoa häippäissyt tämän 2 vkon aikana. Ihan jees ottaen huomioon, en ole diettaillut millään tavoin. Normaalia ruokaa olen syönyt (aamupala, lounas, yleensä välipala tai päivällinen tai molemmat ja iltapala). On ollut rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa, välillä olen jaksanut keskittyä satsaamaan kasviksiin ja proteiineihin. Vaa'an miinukset osoittavat, että herkkuja meni paljon, koska pelkkä herkkujen jättäminen pois aiheuttaa näinkin nopsaa laihtumista (varmaan osoittain miinuksissa näkyy myös nesteiden ja pöhötyksen poistuminen). Tykkään!! Ja motivaatio jatkaa on tosi hyvä! Laihtuminen, kropan hyvä olo ja jatkuvien herkkuajatusten puuttuminen tuntuvat hyvältä! Tänään oli työpaikkaruokalassa pannukakkua jälkkäriksi enkä joutunut käymään edes pientä kamppailua sen vastustamisesta. Tietysti hankalampiakin hetkiä ja päiviä on, kuten eilen kun olin ihan tolkuttoman väsynyt lasten huonojen yöunien vuoksi.

Palkintopaita

Pyörittiin aikamme eilen kauppakeskuksessa enkä kovinkaan ihmeellisiin itseni palkitsemisiin kyennyt (valikoiman tutkailu ja sovittaminen vähän haastavaa kun lapset pyörii mukana). Rahaa kyllä paloi kun tuhlailin mm. lastenvaatteisiin. Tosiaan pienesti tuntuu kropassa sokerilakon vaikutuksena (?) pöhötyksen pienentyminen ja pitkästä aikaa tuntuu, että tiukahkoa trikoopaitaa kehtaa pitää päällä. Shoppailin siis kuvassa näkyvän Espritin raitapaidan. Farkun vyötärö pullottaa jotenkin tosi oudosti paidan alta...

Kävimme esikoisen kanssa kahvilla kuopuksen nukkuessa päiväunia rattaissa. Hieman houkutteli suklaakakut ja muut sokeriherkut, mutta tyydyin latteeni. Esikoinen pisteli korvapuustin eikä tehnyt tiukkaakaan olla maistamatta. Hyvä minä!!

Paino on ollut nyt useamman päivän alle 70 kg. Eli oisko jonkin verran miinustavaa vaikutusta painoon tällä herkkulakolla? Tästä on hyvä jatkaa ja seuraava etappi olisi saada paino alle 69 kilon.

Vaikutuksia

Pakko vielä naputella muutama sana meneillään olevasta sokerilakosta. Nyt siis 9 päivää takana ja helpommalta tuntuu koko ajan. Painossa ei ole tapahtunut radikaaleja muutoksia, mutta toisaalta millekään laihikselle en tässä ryhtynytkään vaan ensisijaisena tavoitteena oli jättää sokerin mussuttaminen pois. Nyt kuitenkin vaikuttaisi siltä, että painokin on pienoisessa laskussa. Mun paino on ollut oikeastaan melko pysyvästi noin 70,5 kilon tuntumassa (eli muutaman kilon enemmän kuin kesällä, jolloin enkat taisivat olla 68,2 kg). Muutamia 71 kilon ylityksiä on vaa'assa näkynyt, mutta ne ovat olleet onneksi vain hetkellisiä heilahduksia. Myös ihan yksittäisiä alle 70 kilon piipahduksia on ollut viimeisen kuukauden aikana. Tällä viikolla paino on ollut 70,1-69,6 kg, joista matalin tänään. Jos keskiarvopainoja laskisin niin varmaan muutaman sadan gramman pudotus olisi näkyvissä. Ihan jees sekin! Sen sijaan pitkästä aikaa tuntuu, että vyötärö on kapeampi ja maha littanampi. Vaikuttaa fiilikseen ja siihen mitä vaatteita puen päälleni. Mittanauhaa olisi voinut käyttää herkkulakon alussa niin näkisi varmaan ihan motivoivia tuloksia kadonneiden senttien muodossa. Nämäkin tulokset motivoivat jo jatkamaan!!

Mahdolliset kadonneet sentit ja kilot ovat plussaa, mutta ehkä eniten huomaan, että yleinen fiilis on selvästi parempi. Tuntuu, että jaksan paremmin, varmaan niin suuria verensokerin heilahduksia ei tule ja jotenkin olo on kevyempi. Vatsa on toiminut nyt viikon ajan paljon paremmin (en tiedä johtuuko mistä, mutta siltäkin osin olo on kevyempi). Moni väittää, että sokerittomalla kestäisi kaamostakin paremmin. Tiedä sitten siitä. Tämä viikko on mennyt vähän pirteämmissä fiiliksissä törkeän huonoista öistä huolimatta, mutta johtunee siitä, että työviikko jäi 2 päivän pituiseksi kun alkuviikon olin sairaiden lasten kanssa kotona. Huomenna on taas hoitovapaapäivä ja sitten viikonloppu.

Olisinkohan ansainnut vaikka uuden paidan hienosti tsempatun herkkulakon palkinnoksi? Jos kävisi huomenna tyttöjen kanssa vähän shoppailemassa :) Kaapissa odottavat myös korkkaamattomat Espritin farkut, jotka voisi ottaa käyttöön.

Makea marraskuu

Työhuoneen herkkukätkö

Vuoden pimeintä ja ankeinta aikaa kärsitään. Tähän loppuvuoteen on liittynyt mulla aina lisääntynyttä väsymystä, vähentynyttä aktiivisuutta (liikunta yms.) ja ehdottomasti makeansyönnin riistäytyminen käsistä. Niin myös tänä vuonna. Liikunta on tänä vuonna ollut vaihtelevaa - toissaviikolla 5 liikuntakertaa ja viime viikolla 1.

Viime viikon maanantaina tuli sitten taas kerran stoppi. Makeaa tuntui kuluvan enemmän ja enemmän, koko ajan teki mieli ja mikään ei riittänyt. Lisäksi vaa'an lukemat ahdistivat kun pahimmillaan melkein 3 kiloa oli hiipinyt takaisin kesän kevyimmistä lukemista :/ Tiistaina 18.11. aloitin herkkulakon (sokeriset) ja ihmeekseni lakko jatkuu edelleen. Muutama eka päivä oli tosi tuskaisia, edelleenkin kaipaan jotain naposteltavaa säännöllisin väliajoin, mutta selvästi jo helpottaa. Tein hommasta semijulkista Facebookin avulla eli muutamana ekana päivänä raportoin lakosta statuksessani ja huomasin, että se tepsi. Ei tehnyt mieli lipsua kun olisi ollut noloa tunnustaa jos joku olisi kysäissyt lakon sujumisesta.

Kuvan herkut löytyivät 5 vapaapäivän (hoitovapaapvä + viikonloppu + pari päivää kipeiden lasten kanssa kotona) jälkeen työhuoneen kaapin ylähyllyltä. Vielä viime torstaina herkut huutelivat aika lujaa kaapista, nyt eivät aiheuttaneet oikeastaan minkäänlaisia mielitekoja. Hyvä minä!! Nostin itselleni hattua myös viime sunnuntaina kun selvisin brunssista ottamatta lainkaan makeita jälkkäreitä. Tosin ehkä olisin muuten sortunut, mutta olin niin totaalisen täynnä suolaisten jälkeen, että oli ihan paha olla. N o l o a!

Mulla on ihan vinksahtaneita ajatuksia herkkuihin liittyen. Niitä pitää syödä sillä ajatuksella, että huomenna ne saattavat olla loppu koko maailmasta. Ja niitä syödään ennen kuin on edes mietitty, että tekeekö mieli vai ei. Kun käyn yksin kaupassa, ostan vähintään lakun. Se on ennen kaikkea tapa, ei välttämättä mikään mieliteko. Huoh. Eukko on jo tän ikäinen ja edelleen vinksahtaneet ajatukset johdattavat käsien kautta herkkuja suuhun. No onhan tässä vielä vuosia aikaa opetella, ehkä joskus opin??

Mitään suunnitelmaa ei herkkulakon pituudesta ole. Jatkan nyt näin niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitään loppuelämän lakkoa en ajatellut koska herkut (myös makeat) kuuluvat kohtuullisena määränä elämään. Mun mielestä siis. Hillittömästä mättämisestä mun on vaikea siirtyä kohtuuteen, lakon jälkeen kohtuus taas saattaa vähän aikaa kestääkin, joten voisin kuvitella palaavani lakon jälkeen järkevään 1-2 kertaa viikossa herkutteluun. Mutta kahtellaan. Nyt fiilis tuntuu hyvältä ja nautin ihan järjettömästi äsken lounaan jälkeen siitä tunteesta, että ei tehnyt mieli makeaa. Normisti klo 12-12.30 välillä viimeistään iskee ihan järjetön tarve suklaaseen tai salmiakkiin tai mihin tahansa sokeriin. Nyt pahin addiktio on selvästi selätetty ja vieroitusoireistakin kärsitty.

Tsemppiä pimeyden sietämiseen kaikille! Joulua kohden mentäessä valot (kynttilät, jouluvalot ja kyntteliköt) tuovat vähän lisää valoisuutta ja sitten pimeys vihdoin taittuukin.

Turmion tiellä

Voi luoja mikä viikonloppu. Ravitsemuksellisesti siis. Perjantaina ensin terveellisesti salaattilounas, mutta sitten töissä täytekakkua ja keksiä. Illalla käytiin pizzalla ja synttäribileissä join alkoholia (tosin vain 4 annosta, mutta kokonaiskalorimäärässä sekin tuntuu). Lauantaina meni normaalia tuhdimpi aamiainen hotellilla ja kotona leivoin Kinuskikissan ohjeilla suklaaherkkuja. Pitihän sitä vanhemmille (=lapsenvahdeille) jotain kahvin kanssa tarjota. Ja itsekin syödä useampi pala. Tänään sitten kävi vieraita ja koska eiliset herkut oli pääosin tuhottu (niistä ei olisi riittänyt pelkästään) niin pitihän sitä leipoa muffinsseja, joiden lisäksi pistelin myös eilisten suklaaleivosten rippeitä.

Tänään illalla juostu 5,5 km lenkki ei kyllä kyennyt kompensoimaan kuin pari promillea viikonlopun aikana sisään ahdetuista kaloreista. Olipas muuten hyvä lenkkikeli, pieni sateenripsotus, kostea ja suht lämpöiseltä tuntuva + 8 asteen keli. Näitä mieluimmin kuin pakkasia ja liukkaita kelejä, kiitos!! Tällä viikolla vain 2 lenkkiä, mikä on toki parempi kuin nolla tai yksi, mutta ideaali olisi vaikka 3 lenkkiä (kaksi lyhyempää eli vitosia ja yksi pidempi 7-10 km) ja 1-2 kotijumppaa (lihaskuntoa).

Kuvassa mun look perjantailta. Yritin viikolla vähän kiinnittää huomiota syömisiini ja mielestäni jopa ihan kohtalaisella menestyksellä, mutta menkkojen alettua torstaina millään yrityksillä ei ollut paljoa väliä. Turvotti ihan kivasti :/ Suurinta osaa porukasta en ollut nähnyt aikoihin (eli viimeksi joskus + 8 kiloa sitten), joten sain kehuja laihtumisesta ja niistä tuli hyvä mieli.

Maanantaina endokrinologi nosti Thyroxin-annosta ja nyt odottelen järjetöntä energiabuustia, jonka ansiosta käyn lenkillä aamuin illoin, jaksan keskittyä syömisiini enkä ainakaan väsymykseen vedoten herkuttele.

Nyt on pakko taas stopata herkuttelu ja tsempata. BMI 25 raja ei ole kaukana!

Neljän päivän rasvaimu??

Perjantaina olis kaverin synttäribileet. Vaatteiksi valikoitui Lontoosta ostetut koon 14 Benettonin housut ja Vero Modan toppi. Mutta mitä ihmettä mä teen tuolle mahalle. Housujen vyötärö on ihan järjettömän matala ja siitä ei saa kyllä yhtään tukea läskien piilottamiseen. Kunnon röllö pusertuu housujen päälle. Toppi ei onneksi ole vartalonmyötäinen, mutta kivahan tuota vatsaa olisi pienemmäksi saada. Ja tätähän mä mietin jo kuukausi sitten, mutta heräsin todellisuuteen sopivasti tänään maanantaina... Ihmeitä tässä ei ehdi tehdä. Yritän syödä kiltisti ja ehtiä liikkumaan pari kertaa ennen perjantaita. Todennäköisesti urakkaa sotkee menkat, jotka aiheuttavat sitten mukavan lisäturbon ja saan varmaan onnitteluja tulevasta perheenlisäyksestä.

Olisi aika tsempata

Elämä rullaa edelleen aika hoppuisana. Töitä, opintoja, perhe ja koti (ei tärkeysjärjestyksessä, toim. huom.). Lisäksi välillä vähän ystäviä ja muuta eloa. Liikunta tuppaa jäämään vähille ja itsekurikin on monesti jossian kadoksissa. Töissä syön suht järkevästi lautasmallia noudattaen (ruokalassa, omia eväitä en jaksa kuskata mukanani), mutta liian usein tarjottimelle eksyy leipä ja/tai jälkkäri. Kotona iltapala on kasvanut - entisen kahden leivän sijasta syön kolme palaa leipää. Niin ja aamuisesta luonnonjugurttiannoksesta on tullut ihan vakio. Näistä tulee yhteensä aika monta kaloria ekstraa kaiken muun päälle kun ajattelee koko päivää. IHME, mutta paino ei ole noussut. On kyllä löysempi ja paksumpi olo, mutta vaaka näyttää edelleen pääosin 69,x -lukemia.

Liikuntaa on mahtunut viikkoihin vaihdellen. Tällä viikolla en liikkunut kertaakaan. Iso pöh! Ja sitten taas edellisellä viikolla liikuin neljästi, joista kaksi oli AAMUlenkkejä! Mä siis pääsin vihdoin aamulenkille, näitä aamuisia urheilutapahtumia mä olen suunnitellut jo ties kuinka pitkään. Ja tykkäsin! Matka on noin reilu 5 km, aikaa mulla menee noin 36 min ja fiilis joka lenkistä seuraa on loistava. Tuntui, että mahtava fiilis jatkui koko päivän. Harmitti, että jo heti tällä viikolla lintsailin huonoon yöhön vedoten (molemmat lapset flunssaisia ja erityisesti nuorempi on nukkunut tosi levottomasti). Ja mikähän mun tekosyy torstaina oli? Toivottavasti ensi viikolla pääsen jatkamaan näitä loistavia päivän vauhdittajia.

Fiksuja valintoja jääkaapilla ja lenkille lähtöä hidastelemassa on väsymys. Suorastaan uupumus, joka on vaivannut koko ajan töiden aloittamisesta alkaen. Mä olen menossa keskiviikkona labraan ja kuun lopussa endokrinologille ja toivon, että uupumus (+ hidas vatsan toiminta, hiusten järjetön tippumistahti, muutenkin tönkkö olo) selittyvät pielessä olevilla kilpirauhasarvoilla. Lääkitys mulla on, mutta oletan annoksen olevan nyt liian pieni. Jos taas labrat osoittavat, että kaikki on kunnossa niin sitten ihmetelläänkin, että selittyykö väsymys pelkästään töiden alkamisella ja rytmin muutoksella (kaiketi mahdollista). Voiko hiuksetkin lähteä siksi? Ja mikään vilkas suolisto mulla ei ikinä ole ollut. Mutta odottelen nyt rauhassa labran tuloksia. Väsymys on tosiaan sellaista luokkaa, että 2-päiväinen työviikko vaikuttaisi ihan riittävältä. Keskiviikko mulla on tositosi pitkä päivä ja sen jälkeen olen ihan koomassa. Ei ole normaalia, että reilu 12 h päivä uuvuttaa niin pahasti. Alkuperäisenä ajatuksena oli käydä aamulenkillä ti ja to, mutta torstaina taidan kyetä just ja just heräämään töihin ja siirtymään sinne suurin piirtein ajoissa. Eipä tule mieleenkään lähteä lenkille, ei illalla eikä aamulla, vaikka varmasti sitten lähtemisen jälkeen lenkki tekisikin ihan hyvää. Jos kilpirauhaslääkitystä päätetään tehostaa niin onneksi vaikutus on aika nopea. Olen perinteisesti marras-joulukuussa tosi väsynyt pimeydestä johtuen, joten aika pelottavaa on jos tämä väsymys tästä vielä pahenee.

Mutta siis otsikkoon! Ollaan lipsuttu miehen kanssa pupeltamaan suklaata :/ Nyt on pakko poikkaista putki ja yrittää pyristellä pahimmasta sokerikierteestä eroon. Tehdä järkevämpiä valintoja ja toivottavasti liikkua! Ja muistaa vesi. Olen nyt ottanut työpöydälle vesipullon, koska pelkkää vesilasia en täytä riittävän usein (tietysti jos lasi olisi kokoa tuoppi niin ei tarvitsisikaan joka hörpyn jälkeen käydä täyttämässä). Vähintään kaksi puolen litran pullollista yritän juoda työpäivän aikana. Enemmänkin olisi hyvä juoda, varsinkin niinä päivinä kun höpötän paljon. Tai olen aamuliikkunut ;)

Nyt nukkumaan. Tää on mun tän hetkiselle väsymykselle tyypillistä, että 3 vapaapäivän jälkeen jaksan valvoa yli yhdentoista. Torstaina tai perjantaina harvemmin. Toisaalta tällä viikolla moni aikaisin nukkumaanmeno on peruuntunut kun jompi kumpi lapsista on herännyt vaatimaan seuraa. Varsinkin nuorempi on ollut herätessään aika levoton.

Arjen ruuhkaa

Arki on alkanut, töissä olen nyt ollut kuukauden ja elämään kuuluu kiire, töitä, opintoja, lyhyitä iltoja ja lasten sairasteluja. Lisäksi siihen on kuulunut liikaa herkkuja ja liian vähän liikuntaa (no pari kertaa viikossa olen liikkunut, parempi sekin kuin ei mitään). Juuri niin kuin pelkäsinkin. Kelit ovat olleet mitä mahtavimpia eli sadesäätä ei ole voinut lenkin vähyydestä syyttää. Paino on pysytellyt suht hyvissä lukemissa, pari kertaa vaaka on näyttänyt 70,x lukemaa, mutta pääosin ollaan alle 69-69,9 kilon tuntumassa. Olisiko ennätys ollut siellä 78,0-78,2  68,0-68,2kilossa?? Eli vähän on tullut takapakkia, mutta ei pahasti. Itseasiassa olen todella tyytyväinen siitä, että kun pääsin alle 70 kilon niin siellä olen pystynyt painon pitämään vaikka mitään dieettejä en ole todellakaan noudattanut. Viime postauksen farkut eivät ole vielä päässeet jalkaan. Vaikka paino ei ole pompsahtanut niin herkuttelu ja liikunnan vähäisyys tuntuvat kyllä lisänneen massaa mahaan. Ja toi taikina ällöttää kyllä tosi huolella. EHdin jo hetkisen olla aika tyytyväinen mahaan, ainakin hyvinä päivinä se oli jo kohtalaisen litteä. Sellaisesta tosi litteästä en uskalla edes haaveilla. Nyt olis pakko tsempata, herkuttelu vähemmäksi ja liikuntaa pitäis ujuttaa arkeen edes hieman lisää. Ja se veden juominen! Sitä toitotetaan joka puolella, mutta vasta näiden omien kilojen laihduttamisen aikana tajusin kuinka merkittävä rooli sillä on. En edes tiedä mihin kaikkeen se perustuu (pistääkö aineenvaihdunnan liikkeelle, täyttää vatsaa jolloin ruokaa ei mahdu niin paljon vai mitä muuta), mutta tuntuu tepsivän.

Paino eilen 69,9, tänään 69,6 kg. Kuun lopussa on yhden kaverin synttäribileet. Näen joitain ihmisiä vuosien tauon jälkeen. Se olis hyvä tavoite olla huipussa kunnossa, ostaa joku makee juhlakolttu ja näyttää upealta :) Jos saisin painon alle 68 kilon niin olisin tasan 10 kg pienempi kuin mun viime vuosien peruspaino on ollut.

28/32

Arkeen palattu ja ensimmäinen (4-päiväinen) työviikko on ohi. Väsymys kasvoi loppuviikkoa kohden ja jostain syystä menin parin työpäivän jälkeen ihan jumiin vasemmalta yläselästä ja hartioiden alueelta. Inhaa. Mutta eiköhän arki taas luista kun hieman totuttelee. Pari jumppaakin onnistuin tekemään, maanantaina yläkropan HIIT ja tiistaina aamulla lyhyt 30 min HIIT. Yläkropan treeni tuntui yllättävän raskaalta ja sen osuutta tässä jumitilassa pohdinkin. Tuliko liikeradat pidettyä puhtaana kun piti ponnistella normaalia enemmän, että käsi painoineen nousi???

Otsikko viittaa uusiin farkkuihin. Otin sovituskoppiin mukaan Espritin farkkuja koossa 29/32 ja 30/32, mutta toisesta mallista piti käydä hakeamassa koko 28/32 ja sehän sopi! Oon ihan ihmeissäni, kun olen tottunut ostamaan 30 + tuumaisia farkkuja ties kuinka pitkään. Mutta mahtavaa! Onneksi tuli ostettua noi suoraa kaupasta, koska en olis ikinä tajunnut tilata vyötäröltään 28 tuuman farkkuja. Lisäksi ostin yhden Noomin hameen, joka on kokoa 40. Itseasiassa rekistä ei löytynyt kokoa 38 eli en päässyt sitä testamaan. Toi 40 vaikutti nyt ihan sopivalta, toivottavasti ei kamalasti löysisty käytössä.

Tää kuvakulma on jotenkin superisti epäedullinen. Noh, näillä mennään. 

Vaatetuksen suhteen hirmuinen ristiriita. Toisaalta en olisi valmis luopumaan kesästä, pukemaan pitkiä housuja tai sukkahousuja hameiden kanssa, toisaalta meillä on töissä niin jäätävän kylmä, että pitkien housujen lisäksi pitäisi olla villapaitaa ja lähes villasukat. 

Inventoin aiemmin kesällä kaikki isot vaatteet pois ja vaatekaappi oli oikeasti aika tyhjillään. Nyt alkaa olla jo jonkinmoinen valikoima vaatteita, joilla pärjää töissä ja vapaalla. Nyt voisi vähän hillitä shoppailua, jos vaikka innostuu vielä vähän kiristämään painoa ja nämäkin shoppailut jäävät isoksi :) 

Lomat lusittu ja arki alkaa

Elokuu on jo puolessa välissä, kesän pahimmat helteet ohi ja ihan pian alkaa normaali arki. Reilu 1,5 vuotta olen ollut kotona ja maanantaina on aika palata töihin. En ole tästä yhtään harmissani - päinvastoin, mutta tietysti kiireinen arki luo uudet haasteet painonhallinnalle ja erityisesti liikunnalle. Kovasti olen pyöritellyt mielessä aamutreenausta, mutta ainakaan vielä en ole tehnyt asian eteen sen enempää kuin ajatellut asiaa :D Ajatuksissa oli kokeilla aamutreenejä jo ennen töiden alkua, mutta näköjään kun mahdollisuus on olemassa niin liu'utan liikunnat iltaan ja rötväilen aamut. Ehkä pari viikkoa ilman liikuntoja töiden alettua saa aamutreenit tuntumaan mahtavalta idealta. Jotenkin eipäilen, että musta ei ole töiden jälkeen, muutaman tunnin yhdessäoloajan (lasten kanssa siis) aikana lähtemään salille tai lenkille. Ja jos venytän liikuntoja iltamyöhään (eli lasten nukkumaanmenon jälkeen) niin laiskuus ehtii varmasti iskeä ja sohvan pehmeys valloittaa. Olen niin monelle näistä aamutreeniajatuksista puhunut, että ois kyllä aika noloa olla suunnitelmaa toteuttamatta. Kokeilen ensin treenaamista aamulenkkien ja HIIT-treenien muodossa ja sitten jos treenirutiinit sujuvat niin siirryn salitreeneihin.

Paino voi suht hyvin. Viime viikolla vaaka näytti uuden enkan (68,0 kg), mutta Eurooppaan suuntautunut viikonloppureissu ja varsinkin lentokenttäkarkkituliaisten mussutus ovat asettaneet vaa'an lukemat näyttämään 68,8 kg. Toissa viikolla olin ihan koukussa liikuntaan, mutta viime viikon maanantaina iskenyt flunssa pakotti unohtamaan liikunnat hetkeksi. Yllättävän sitkeää sorttia tämä räkätauti oli, vieläkin niistätyttää säännöllisin väliajoin vaikka olo ei ole enää lainkaan kipeä. Reissussa tuli käveltyä ihan järjettömästi, mikä edesauttoi, että ihan järjettömät syömiset eivät jämähtäneet pahasti kroppaan. Lisäksi viime viikkoina olen juonut tosi paljon vettä, mikä on varmaan jeesannut sitä, että paino on jopa hitusen pienentynyt vaikka toisaalta tuntuu, että olen herkutellut hurjana. Reissu katkaisi vesiputken, nyt täytyy taas keskittyä kittaamiseen.

Tein muutama viikko sitten ison inventaarion vaatekaappeihin ja pistin 4 jätesäkillistä kiertoon vanhoja vaatteita. Osa oli kyllä ikivanhoja ja kulahtaneita, mutta paljon oli myös liian isoja vaatteita :) Olipa ihanaa todeta vaate liian isoksi vaikka tietty joidenkin vaatteiden kohdalla harmitti, että vaate on nyt käyttökelvoton. Pitäisi kyllä shoppailla vähän lisää työvaatteita koska mulla on nyt oikeasti se tilanne, että vaatekaapit ovat aika tyhjiä. Reissusta ostin itselleni "epätyypillisiä" vaatteita eli yhdet skinny-housut ja kaksi neulemekkoa. Mikä mahtava fiilis kun Benettonin M-koon neulemekot mahtuvat päälle eivätkä ole edes tiukkoja (miehen mielestä jopa isoja). Eihän niitä voinut jättää ostamatta :)

Hyvä fiilis siis!!

Loma ja lipsumisia

Kuva

Mies on ollut lomalla nyt 3 viikkoa ja vaikka oma elo ei ole hirveästi keväästä muuttunut (ei kauheasti eroa, että onko hoitovapaalla vai "lomalla") niin rutiinit ja rytmit tuntuvat muuttuneen. Ja sallivuus (herkkujen osalta). Ja outoa on se, että lomalla ei millään meinaa ehtiä liikkumaan vaikka mitään ihmeellistä ei ollakaan tehty (aika vähän reissattu tai kierretty perinteisiä kesälomakohteita lasten kanssa).

Herkuttelu on kuulunut sen verran päivärutiineihin, että vaakakin vilautti eilen yli 70 kilon lukemaa. Uudella (jo käytöstä poistetulla) vaa'alla lukema olisi ehkä ollut jo 71,x. Nyt on tarkoitus pitää muutama vähän tiukempi päivä, keskittyä loppuloma siihen, että paino ei nouse ja sitten loman päättymisen jälkeen tiukistella muutama viikko. Edessä on paluu töihin ja pitkästä aikaa pitäisi miettiä työvaatteitakin. Vaatekaupoilla pitää siis käydä ja tietysti olisi kivempaa sovitella uusia releitä ilman megaturvotuksia. Nyt on luvattu helleviikkoa. Helteellä on sinänsä painonhallintaan suotuisia vaikutuksia, että mulla katoaa ruokahalu. Tietysti pitkä paastoaminen ei ole suositeltavaa vaan pitäisi yrittää pitää ruokarytmi tasaisena. Annoskokoja voi tietysti pienentää jos tuntuu, että ruoka ei oikein uppoa.

Kuvassa mun ehdoton lempparijätski! Paljon muita jätskejä en olekaan tänä kesänä syönyt enkä uutuuksia maistellut. Toivottavasti ei ole ihan hetkeen poistumassa valikoimista, vaikka nyt pitäisikin tyytyä mahdollisimman vähäiseen kyseisen tuotteen käyttöön :)

< 70 kg

Vihdoinkin vaaka näytti maagisia kutosella alkavia lukemia. Riemua himmentää se, että meidän vaaka sekoilee oikein urakalla ja näytti melkein kaikkia vaihtoehtoja välillä 69,2 - 70,2 kg. Lukema 69,7 kg valikoitui suosituimmaksi, se ilmaantui vaa'an näyttöön neljä kertaan. Jep, hyppäsin vaa'alla aika monta kertaa. Päätettiin kuitenkin vaihtaa vaaka takaisin vanhaan vaakaan, jota ei oltu hävitetty (ostettiin uusi vaaka kun se tarjosi painojen lisäksi muutakin infoa). Muistan kun vaihdettiin vanhasta uuteen vaakaan niin kilot ottivat takapakkia, nyt sitten taas homma sai yllättävää buustia kun vanha vaaka näytti lukemaksi 68,4 kg. Menkat alkoivat eilen, vatsa ei ole oikein toiminut viime päivinä ja olotila on kyllä kaikkea muuta kuin alle seitkytkiloinen. Mutta kait se on uskottava kun kaksi vaakaa niin väittää.

En muista, koska mun paino on alkanut viimeksi kutosella? Joskus kymmenisen vuotta sitten? Elokuussa tulee kuluneeksi 10 vuotta meidän häistä. Joskus alkuvuodesta näytin esikoiselle mun hääpukua, joka ei luonnollisesti mahtunut päälle. Ihan tarkkaa hääpainoa en muista, tai tiedä. Painoin siihen aikaan varmaan noin 68-69 kiloa, mutta ihan vikoina viikkoina ennen häitä taisin laihtua jonkin verran (olisinkohan ollut häissä 66-67 kiloinen). Mutta voi siis olla, että jos saan muutaman kilon pois niin mahtuisin 10 vuotta häitä myöhemmin mun pukuun! Ei sillä, että sitä missään käyttäisin, mutta ajatuksena kiva, että 10 vuodessa ei olisikaan tapahtunut niin paljoa (vaikka onkin mutta painon suhteen ei mitään lopullista).

Alle 70 kiloa (69,9) on ollut mun pitkäaikainen tavoite, toinen tavoite normaalipainoon (2 kg enemmän) pääsyn jälkeen. Seuraavaa tavoitetta en olekaan asettanut. Toisaalta onko niillä tarkoilla tavoitteilla niin väliä. Ehkä on, ehkä ne kannustavat tsemppaamaan ja jatkamaan. Toisaalta tämä homma tuntuu nyt hyvältä ja oudon yksinkertaiselta (syön mututuntumalla sopivalla vajeella, välillä herkuttelen ja syön enemmän, mutta pääosin kuitenkin tehden vajetta). Voin jatkaa samalla tavoin ja paino varmaan jossain vaiheessa asettuu eikä putoa enää ilman vähän kunnollisempaa vaihdetta.

Fiilis on loistava!

Portaita

Muutama viikko sitten olin koulutuksen vuoksi Tampereella (pe-la). Olin pakannut lenkkikamat mukaan ja lopulta livahdin perjantaina hieman etuajassa hotellille ja lenkille. Keli oli lämmin ja aurinkoinen, suuntasin vesipullon ja hotellin respasta saadun kartan (:D ) kanssa kohti pyynikkiä. Suuntana oli Pyynikin portaat ja kokeilussa elämäni eka porrastreeni.  

Juoksentelin mennessäni parit muutkin portaat ylös ja alas, mutta varsinaisen treenin tein näissä näkötornin vieressä olevissa portaissa. Tutut Jutta ja supedieetti-ohjelmastakin :) Kuulemma jostain löytyy pidemmätkin portaat, ehkä testaan ne sitten kun seuraavalla kerralla suuntaan Treelle. Portaitaita (tai askelmia) oli muistaakseni 123. Kun harpoin ylös joka toiselle askelmalle niin askelia tuli otettua noin 102 (kun laskee tasanteillekin otetut askelmat). Joka toinen ylösnousu sujui astumalla jokaiselle askelmalle kipittäen. Molempia tyylejä tuli testattua x 4. Noin puolisen tuntia taisin portaita kivuta. Vettä kului ja hiki oli hirmuinen. Fiilis ihan paras! Tykkäsin ja nautin itseni haastamisesta. Portaathan eivät olleet mitenkään pitkät eli tällainen 

ensikertalainen jaksoi ihan hyvin. Vähän jännitti kuinka jumissa olen seuraavana päivänä, onko reisistä ja takapuolesta yhteistyöhön lainkaan. Yllättäen eniten kipuloitti illalla, mutta silloinkin ihan inhimillisesti. Seuraavan päivänä toki tuntui, mutta kipu ei ollut läheskään niin kova kuin olin olettanut.

Pakko korkata Kartanonkosken jätemäki piakkoin. Harmi kun ihan kodin läheltä ei löydy kunnollisia portaita, portaat tekisi terää treeniin ihan säännöllisenä ja mitä lähempänä portaat olisivat niin sitä todennäköisemmin niitä tulisi käytettyä osana treeniä.

Supertehokasta

Tiistaina vaaka näytti lukemia 58,x kg, mikä tarkoitti yli kymmentä miinuskiloa maanantaihin verrattuna. Huikea kuuri päällä :D Tai sitten vaa'asta patterit finaalissa. Eilen sain ostettua ostettua uudet patterit ja tänään vähän jännitti käydä vaa'alla. Vitosella alkavat luvut olivat historiaa, kutosella alkavat edelleen saavuttamatta, mutta niiiiin lähellä ovat kun vaaka näytti tänään uutta enkkaa eli tasan 70 kg. Nyt pitäis pitää järki mukana juhannuksena, syödä saa, mutta maltti pitäis pitää mukana.

Hyvää Juhannusta!

Päivitystä ja kuvia!

Lauantaina juhlittiin niitä (sukulaisen) häitä, joiden vuoksi keväällä heräsin laihduttamisajatukseen. Tai noh, olenhan mä laihdutellut lähes koko aikuisiän aina säännöllisen epäsäännöllisesti joka maanantai tai kuukauden välein. Mutta siis näiden juhlien takia ilmoittauduin SuperDieettiin ja häät mielessä sain lopulta ihan kivasti painoa kevään aikana pois, ja varsinkin senttejä kutistumaan. Tavoitteessa ei vieläkään olla, koska 60-luku ei ole vielä täällä. Synttäripäivänä 2 vkoa sitten ja eilen aamulla vaaka näytti peräti 70,1 kiloa eli lähellä ollaan käyty kutosella alkavia lukuja, mutta vielä ne luvut ovat edessä päin. Synttärien jälkeen olen ollut liesussa ja melkoisissa turbolukemissa. Olin ihan epäuskoinen, että muutaman päivän vähän vapaamman syömisen jälkeen paino oli 2,5 kg plussalla, mutta ilmeisesti sekin on mahdollista. Voi olla, että tuo 70,1 kiloon pääsy oli ihan liian niukan (en tarkoituksella kituuttanut vaan ruokarytmi ja sapuskojen sisällöt muuttuivat jotenkin sellaisiksi, että tuli syötyä aika vähän) ruokavalion seurausta ja sen jälkeen kroppa piti kiinni tiukasti kaikesta mitä vain sai sisäänsä?? No nyt taas ollaan palattu 70,x-lukemiin, joten josko vähitellen pääsisin tavoittelemaan niitä maagisia kutosella alkavia vaakalukemia!

Liikunta sujuu ja siitä nautin! Lenkillä pyrin käymään pari kertaa viikossa ja matkat ovat pidentyneet kivasti ja samalla juoksuvauhti nopeutunut. Aiemmin mulla oli 40 min ja 50 min lenkit, nyt lisäsin tohon pidempään vähän lisämatkaa ja juoksen sen 50 minsassa :) Lenkkeily on kyllä niin mahtavaa! Vieläkään en ole päässyt aamulenkkejä korkkaamaan. Pitäisi, varsinkin kun kovasti haaveena olisi syksyllä toteuttaa liikunnat pääosin aamuisin. Olen ihan varma, että kun palaan töihin, työpäivien jälkeiset tunnit ovat täynnä lasten hakua päiväkodista, kauppaa, ruokaa ja päivän kuulumisia sekä järjetöntä väsymystä niin sohva houkuttaa enemmän kuin pimeä ja märkä lenkkipolku. Mutta jos en saa aamuliikuntoja rutiiniksi jo ennen töiden alkamista niin tuskin saan itseäni sinne lenkille tai salille aamutuimaan. Yritän ryhdistäytyä!! Lenkkien lisäksi teen kotona HIIT-treenejä Youtubesta. Tosi tehokasta ja kivaa. Treenejä löytyy monen tyyppisiä ja eri mittaisia. Viime viikolla taisin tehdä peräti neljä eri treeniä, joista pari oli ihan lyhyitä 30 minsan treenejä. Yllätin itsenikin kun tein lauantaina seiskan pintaan aamulla pepputreenin ennen kuin kävin suihkussa, söin aamupalan ja lähdin kampajaalle kaunistautumaan edessä olevia häitä varten. Tän verran olen siis kokeillut aamutreenaamista eikä ollut yhtään huono kokemus. Salille mulla ei tällä hetkellä ole jäsenyyttä/korttia. Ehkä syksyllä harkitsen sitä ja todennäköisesti tarvitsisin pt-buustauksen alkuun.

Pitäis ottaa kropasta mittoja pitkästä aikaa. Ihan järjettömästi ei ole tainut nyt viime viikkoina tapahtua, mutta tosiaan senttejä on kadonnut reilusti ihan joka puolelta kroppaa. Erityiseti vyötärön ja polvien välistä.

Tässä vertailtavaksi (jo blogissa nähtyjä) kamalia vararengaskuvia huhtikuulta.

Ja tämä sitten kesäkuun 6. päivänä otettu kuva.

Sapuskointi on ollut epäsäännöllistä. Välillä hyvinkin terveellistä ja rasvatonta, välillä sitten taas kaikkea muuta. Salaatteja olen tehnyt ja syönyt paljon.

Ikeassa valitsin lihapullien sijaan feta-salaatin

Sekasalaatti. Vesimeloni on ihan parasta kesäherkkua!

On jo pitkään tehnyt mieli kokeilla, että miltä maistuu oboy-kaakaojauhe ja rahka yhdessä. Hyvältähän se. 

Mun tän hetken suosikkiruokia on kasvissosekeitto, johon laitan bataattia, perunaa, porkkanaa ja mausteita. Blenderissä sekaisin, jolloin koostumuksesta tulee samettisempaa kuin jos sauvasekottimella muussaisi. Ja sit loraus kermaa.

Kuvassa soppa näyttää kyllä oudolta.

Tätä edelsi aivan järjettömän tehokas kotitreeni, hirmuinen hiki ja järjetön nälkä. Ei kyennyt valitsemaan salaattia vaan piti saada jotain kunnollista ja mättöä. Kyllä maistui!

Fasun juustohampurilainen

Kerrankin jotain muita kuvia kuin netistä pöllittyjä. Laadukkaita tosin eivät ole, kännykällä napattu kaikki. Lumia räsähti rikki, joten piti puhelinta päivittää ja nyt toivottavasti kuvatkin ovat vähän toista luokkaa.

Tippuu tippuu

Paino nimittäin. Hurjaa! En tajua miksi tämä sujuu nyt niin hyvin. Ja toisaalta niin helposti. En koe olevani millään tiukalla dieetillä. Syön normaaleja ruokia ja välillä herkuttelen (esim. viime viikonloppuna meni jätskiä useampana päivänä ja lauantaina x 2). Liikuntaakin on epäsäännöllistä, tällä viikolla en ole liikkunut kertaakaan (tämä ei kyllä ole hyvä juttu!). Annoskoot ovat selvästi pienentyneet ja toki pääosin kiinnitän huomiota siihen mitä syön. Makeanhimo on laantunut ja pystyn vastustamaan herkkuja yllättävänkn hyvin. Kuten keskiviikkona kahvilassa, jolloin olin jo päättänyt syöväni ihanan, herkullisen suklaaleivonnaisen, mutta sitten jonottaessani järjen ääni voitti kun muistin, että lounas on syömättä ja valitsin kiltisti salaatin.

Jos sitten ihan numeroissa tarkastellaan niin SD:n aloituksesta (maaliskuun vika päivä) painoa on tippunut 4,6 kg (tosin tämän aamun lukema oli melkoinen enkka eli nämä lukemat eivät _vielä_ ole mikään absoluuttinen totuus). Pari päivää ennen SD:n aloitusta paino oli kilon korkeammallakin eli pudotusta siitä 5,6 kg. Tammikuun alussa paino oli samaa luokkaa kuin maaliskuussa eli alkuvuosi meni lähinnä tasapainotellessa eikä niinkään laihduttaessa. Aikaa maaliskuun alusta tähän päivään kulunut noin 9 vkoa eli keskimäärin paino pudonnut 500 g viikossa. Aika optimaalinen! Tosin todellisuudessa olen tasapainoillut useamman viikon putkeen samoissa lukemissa ja välillä sitten aina rysähtänyt kilo kerrallaan. Senttejä on lähtenyt varmaan aika paljon, koska vaatekoko on muuttunut 40/42 kokoisista alaosista 38 kokoisiin housuihin ja hameisiin. Pitäisikin joku aamu mittailla kroppa läpi. BMI on pudonnut 25,9:stä 24,3:een (tämän aamun lukemalla laskettuna).

Näissä lukemissa olen ollut viimeksi joskus 7 vuotta sitten, tai ylikin. BMI on ollut viime vuodet 28 tuntumassa (raskausajat tietty korkeammalla) eli tän vuoden alkuun olen saanut jo muutamia kiloja kadotettua. Melkoista historiaa siis tehdään näillä kilolukemilla! Nyt kun ensimmäinen tavoite (=BMI normaalipainossa) on saavutettu niin seuraavana tavoitteena on päästä seuraavan kymppiluvun alle. Siihen oli tänään matkaa vain 400 g \o/ Eli tavoitteena olisi päästä kutosella alkaviin lukemiin, tänään paino siis 70,3. Kait sitä nyt sen verran voi painoaan paljastella kun näin hyvin sujuu :)

Lukemista puheen ollen - huomenna tulee mittariin yksi lisävuosi ja sen kunniaksi aion hieman herkutella. Toivottavasti pysyn kuitenkin jossain kohtuudessa eikä herkkuputki jää päälle. Tavoitteena on opetella sellaista elämäntapaa, jota voin noudattaa lopun elämääni ja normaaliin elämään kuuluu herkkuja. Silloin tällöin. Ei päivittäin.

Mutta näissä tunnelmissa on hyvä jatkaa viikonlopun viettoa, tehdä järkeviä valintoja ja tosiaan vastaanottaa yksi ikävuosi lisää.

Ruodussa

Kuva: Terveystalo.com

Harvassa on blogin päivitykset. Kauheasti ei kyllä olekaan päivitettävää. Viime viikko oli onnistunut liikuntojen suhteen: 3 x aerobinen ja 2 x lihastreeni. Tästä viikosta uhkaa tulla huonompi, ainakaan sääennustukset eivät lisää motivaatiota ulkoliikkumiseen ja kiireitäkin muka pukkaa. No tärkeintä on, että edes jonkinlainen tasapaino hommassa pysyy.

Nyt olen saanut pidettyä (ihan muutaman päivän harhailua lukuunottamatta) painon useamman viikon normaalipainon puolella (BMI < 25). Saman kilon sisällä paino on junnannut eli mitään merkittävää muutosta ei ole hetkeen tapahtunut. Mutta toisaalta onneksi paino ei ole lähtenyt nousuunkaan. Nyt yritän taas tällä viikolla vähän tsemppailla, lounaaksi menee salaatteja, herkut pois ja vettävettävettä. Huomaan, että kiristäminen ruokavaliossa johtaa aina lisääntyneeseen kahvinkulutukseen. Jotain suuhun on vissiin laitettava :D

Kropasta voisi ottaa mittoja ja vaikka vähän kuvaakin ottaa. Aiemmin blogissa olleet "motivaatiovaatteet" ovat olleet päällä jo monesti, erikseen ja yhdessäkin. Farkut ovat tietty käytössä vähän löystyneet, samoin varmaan paita. Mutta on kroppa kyllä kaventunutkin. Alkuperäinen tavoitehan tälle tähän kohtaan ajoittuneelle laihduttamiselle oli kesäkuussa olevat sukulaisen häät ja sinne tarvittava uusi puku. Puku on ostettu ja onneksi tosiaan oli senttejä kadotettu kropasta, muuten olisi ollut huomattavasti tuskaisempaa shoppailla.

Muuten shoppailu on vähän vaikeaa. En nimittäin käsitä, että voin ottaa sovitettavaksi koon 38 housuja ja ne ovat sopivat. Meinasin ostaa koon 40 Espritin caprit, mutta arvelin, että jäävät löystyttyään liian isoiksi. Koon 38 pöksyjä ei silloin ollut liikkeessä, joten pääsin niitä sovittamaan vasta myöhemmin. Tuntuvat aika tiukoilta, mutta pienet eivät ole. Oletan, että kun hieman löysistyvät käytössä ja ovat lopulta just passelit (tosin nythän ei ole tarvetta millekään vajaamittaisille lahkeille ja hihoille :(  ). Niin outoa! Olen tottunut ostamaan (40-)42 koon alaosia ja nyt ne ovat kaikki aivan liian isoja. Pitäisikin tehdä rankalla kädellä inventaariota vaatekaappiin ja hävittää sieltä kaikki liian isot vaatteet! Riittäisikö siinä motivaatiota painonhallintaan kun tietäisi, että jos nykyiset vaatteet kiristävät liikaa niin mahdollisuutta siirtyä väljempiin vaatteisiin ei ole. Silloin sitten pitäisi tehdä viikon parin ryhtiliike ja estää painoa nousemasta!

Seuraavan tasakympin alittamiseen olisi matkaa (tän aamun painosta) 1,5 kg. Tämä on mun toka tavoite, eka oli päästä BMI:n mukaan normaalipainoiseksi ja toinen on tämä tasakympin alitus. Itseasiassa sen jälkeen en ole tarkempia tavoitteita miettinytkään. 3,5 kg alle tuon tasakympin BMI olisi 23. Olisiko se turvallinen kohta? Ehkä en nyt vielä aseta mitään lopullisia tavotteita. Ensin pitää saavuttaa tuo puolentoista kilon päässä oleva tavoite. Sitten mietin, että paljonko on tarvetta tiputtaa ja mihin riittää rahkeet. Kesällä tuskin pystyn ylläpitämään ihan järjettömän tiukkaa dieettiä. Toisaalta hellekeleillä menetän ruokahalua ja kevyesti syöminen on helpompaa.  

Tilannekatsaus

Edellisestä päivityksestä jo pari viikkoa aikaa. Eipä ole oikein ollut mitään päivitettävää. En noudata tällä hetkellä mitään diettiä enkä ohjeita, syön välillä herkkujakin ja siltikin paino putoaa hitaasti, mutta putoaa kuitenkin. Olen jo jonkin aikaa laskenut painosta keskiarvopainoa, jolloin yksittäiset painomuutokset eivät vaikuta niin paljon. Vähiten motivoivia on nimittäin ne aamut kun on tsemppaillut useamman päivän, paino on laskusuunnassa ja sitten just sinä viikon ainoana ns. virallisena punnituspäivänä turvottaakin syystä tai toisesta ja paino on ikävästi plussalla. Vaa'alla käyn joka aamu, on ollut tapana jo vuosien ajan. Toisaalta matalammat lukemat motivoivat ja toisaalta korkeat saattavat järkyttää niin paljon, että kyseisenä päivänä tulee mietittyä tarkemmin sapuskoja (tämä siis silloinkin kun ei ole mikään laihistavoite päällä).

Nyt viikon ajan on vaaka näyttänyt alle BMI 25 kilolukemia \o/ Toivottavasti pysyvästi! Olen ollut normipainoinen viimeksi joskus 7-8 vuotta sitten. Näköjään omalla kohdalla valmistuminen, elämän säännöllistyminen töiden aloittamisen myötä yms. on tehnyt painolle huonoa. Vaihtelua painossa on ollut viimeisten vuoden aikana noin 5-7 kiloa, paitsi raskausaikoina enemmänkin.

Vaikka SD:n ohjeita noudattelin vähän sinne päin eikä nyt ole mitään ohjeita ruokailuja ohjeistamassa niin olettaisin omaksuneeni SD:stä ainakin annoskokoja. Syön tosin epäsäännöllisemmin ja harvemmin kuin SD:n aikana. Myös vedenjuontiin voisi keskittyä. Ja tosiaan niitä herkkujakin menee aina silloin tällöin, mutta niissäkin annokset ovat järkevämpiä.

Jos painon suhteen olen ihan tyytyväinen niin liikuntojen suhteen olen lepsuillut liikaa. Viime viikolla kävin lenkillä x 2. En edes muista koska viimeksi olen tehnyt lihastreeniä. Tällä viikolla on vaan petrattava!! Niska-hartiaseutukin kaipaa treeniä, muu kroppa myös. Vähän on ollut mietinnässä jo tuleva syksy, palaan töihin ja aikaa yhtään millekään on tuhottomasti vähemmän. Liittyisinkö salille vai yrittäisinkö treenailla kotona. Pääsisinkö vihdoin aamuliikuntoihin kiinni (salillakin voi käydä aamulla)? Uskoisin, että jos kävisin 2-3 kertaa viikossa aamusalilla niin siitä ei voisi olla kuin positiivisia seurauksia. Niin fiilikselle kuin kropallekin.

Kesään on muutama viikko aikaa. Jee! Kesäisiin keleihin tuntuu olevan kyllä pidempi aika jos ulos katsoo. Ihan kuin olisi syksy, kolean näköistä, tuulee ja sataa vettä. Toivottavasti kuitenkin lämpö ja helteet sieltä piakkoin rantautuisivat. Sitten pitää tehdä inventaariota vaatekaapin tilanteesta, ainakin viime kesän vaatteet ovat isoja. Ja vähitellen pitäisi etsiä kesäkuun häihinkin joku kolttu.

Nyt varmaan riittää tältä erää tämä sekava jaaritus. Mikäs on mahdollisilla blogissa kävijöillä tilanne - laihdutatteko vai tasapainoiletteko vai ???

Ihan kivasti menee

Pitkä tauko blogista. Se varmaan tulkitaan ensimmäiseksi merkitsevän sitä, että homma menee ihan päin persettä. Ainakin mun blogissa, jossa alkuaika oli aika takkuista ja tauot merkkasivat just sitä :) Mutta nyt ei ole kyse siitä, ei nyt mitään huippuaikaakaan eletä laihiksen suhteen, mutta ihan kivasti menee. Paino on hieman yli maagisen normipainon rajan yli, mutta tää olikin ihan odotettavissa kun tuo viime postauksen paino oli ns. kuivapaino. Sen jälkeen kroppa pitikin kiinni kaikesta mitä sai ja tosiaan ummetus vaikutti osaltaan tän viikon vaakalukemiin. Mutta tänään vaaka näytti +500 g siihen maagiseen normipainon rajaan ja reilu 500 g (600-800) vähemmän kuin mitä noissa postauksissa, joissa valitin painon jumitusta.

Onnistumisia on osunut viikkoon, mutta myös niitä lipsumisia. Torstaina ajeltiin lasten kanssa kolmistaan muutaman sadan kilometrin päähän ystävän luo päiväksi. Normisti mä olisin ostanut autoon suklaata tai karkkipussin, jota olisin tyhjentänyt esikoiselta salaa. "Mitä sinä syöt/mitä siellä rapistelet" olisi tyttö kysynyt. Niin ja lisäksi olisin syönyt huoltoasemalla pullan, koska olenhan sellaisen ansainnut pitkän ajorupeaman vuoksi. Nyt en edes harkinnut näitä. Aamupalalla sorruin karjalanpiirakkaan, mutta se ei ollut paha sortuminen. Kylässä söin lounasta järkevän annoksen ja nautin kahvin kanssa hieman tarjottavia, mutta pidin järjen mukana. Kuitenkin lisääntynyt hiilari varmaan vaikutti siihen, että perjantaina meinasi mopo karata, ja karkaaminen jatkui eilen lauantaina, mutta tänään olen ollut jo selvästi paremmin ruodussa. Superdieetin ohjeita en enää noudata, mutta yritän pitää ateriavälit järkevinä ja hyödyntää ohjeita ateriasuunnittelussa. Oikeastaan tällä viikolla meinasi käydä niin, että söin aivan liian vähän. Lounaan jälkeen tunsin aika vähän nälkää. Toki söin illalla, mutta annoskoot oli helppo pitää järkevinä kun ei ollut kamala nälkä. Tällä viikolla olen syönyt taas leipää, mikä on varmaan vähän huono suuntaus. Varsinkin juustosta tulee nopsaa iso kaloripommi. Ja muutenkin tuntuu, että maha tykkää enemmän superdieetin kaltaisesta ruokavaliosta.

Liikuntaa on ollut tällä viikolla tasan nolla kertaa :/ Ei hyvä! Siihen täytyy tulla muutos huomisesta alkaen. Muka kiireitä, väsymystä ja huvittamattomuutta ollut estämässä lenkit ja jumpat.

Vaikka kiloja ei olekaan tippunut merkittävää määrää niin kropassa on tapahtunut selviä muutoksia. Mies niistä kommentoinut eniten, mun vanhemmat huomioivat myös. Perjantaina yksi tuttu ihmetteli kun näytin jotenkin niin hehkeältä. Tai siis ajatteli, että mulla on joku tärkeä meno illemmalla. Toki uudet vaatteet ja värikkäämpi paita tekivät varmaan osansa. Mulla on muuten ollut jo useana päivänä päällä aiemmin täälläkin kuvissa näkyneet "motivaatio"farkut. Kun niitä päälläni kuvailin niin seuraavana päivänä alkoikin menkat, joten turvotus johtui osittain niistä, mutta nyt siis vyötärön päälle nousee selvästi pienempi vararengas ja olen kehdannut housuja käyttää. Perjantain värikkäämpi paita oli samoissa kuvissa näkynyt pinkki trikoopaita. Eli sikäli tavotteita saavutettu kun noissa vaatteissa olen maailmalla kulkenut. Täytyykin ottaa kuvia joku päivä.

Ens viikolla siis tsemppi päälle liikunnan suhteen ja myös ruokavalion tiukentamisen suhteen!! Mun tekisi ihan järjettömästi mieli Classicin nougat-jädeä ja itseänikin yllättää, että himoitsen sipsejä. En osta koskaan sipsejä, mutta jos niitä on tarjolla niin käsi käy pussissa/kulhossa tiuhaan. Mutta nyt en anna periksi näille mieliteoille. Ensin vähän tuloksia eteenpäin ja sitten miettimään, että olisiko varaa pitää herkkupäivä.

Normipaino!

Nyt läksi SD otsikosta, koska todennäköisesti en sitä enää ainakaan täsmällisesti noudata. No en noudattanut tähän mennessäkään, että sikäli. Mutta turhautuminen lisääntyi ja torstaina tutkailin vähän kalorilaskurilla, että paljonko kaloreita menee suusta alas. Varsinkin lepopäivinä söin liikaa eli ei ihmekkään, että paino ei laskenut. Jo melkein 2 vkon ajan paino jumitti mielettömän tarkasti 200 g sisällä. Tietysti hyvä, että ei noussutkaan, mutta olin kyllä aika yllättynyt kuinka tasaisena paino pysyi niin pitkän aikaan. No eilen söin vähän vapaammin kun pääsiäiskyläiltiin. Aamupala oli ihan normi (SD:n ohjeiden mukaan), lounas (alku- ja pääruoka kylässä) oli aika myöhäinen ja lopulta ainoa lämmin ruoka koko päivänä. Lisäksi söin jälkkiriksi suklaamoussea ja kahvin kanssa pienen palan kakkua. Iltapalaksi söin puuron. Kaloreita ei ehkä tullut kamalasti ja olin yllättynyt, että illalla ei ollut järkky nälkä. Olin ajatellut syödä vielä rahkan, mutta ei uponnut ollenkaan. Kylässä syödyt sämpylät vetivät vatsan ihan hirvittäväksi palloksi ja mahaan sattui. Enemmän tai vähemmän jumittanut maha tyhjenikin useampaan kertaan eli aika kuivapaino oli tänä aamuna. Ei siis varmasti mikään pysyvä tulos, mutta kuitenkin tänä aamuna vaa'an näytössä tervehti noin 7 vuoden tauon jälkeen normaalipaino (BMI tänään 24,7)!! Kiloissa siis tilanne melkein kolme vkoa sitten maanantaista (=SD:n päivä 1) miinusta 3,2 kiloa.Tästä on hyvä jatkaa, vaikka varmasti jonkin verran painoa tulee takaisin niin tästä saa hyvän motivaatiobuustauksen jatkoon.

Näin tänään itsestäni kuvia ja kyllä selvästi on tässä tän vuoden aikana kroppa kaventunut.

Fiilis yhtä aurinkoinen kuin ilmakin :) Nyt vähän välipalaa ja sitten lenkille!

SD: päivä 15 - saako luovuttaa?

No en ole luovuttamassa vaikka ehkä tilastojen valossa kannattaisi. Jos tutkailee painonpudotusta maanantaista maanantaihin niin ensimmäisestä SD-päivästä päivään nro 8 pudotusta tuli 1,7 kg ja sitten tämä vika viikko (maanantai-maanantai) pudotusta ei tullut vaan +100 g lisää. Mur! No, tiedänhän mä, että on montakin kohtaa, jossa pitäisi kiristää dieettiä ja seurata ohjeita tunnollisemmin. Tänäänkin mun piti mennä aamulenkille, mutta jotenkin onnistuin selittämään itselleni kuinka tunnin uni on kuitenkin just tähän aamuun tarpeellisempi. En siis edelleenkään ole käynyt tekemässä aamuaerobista. Josko huomenna olisin tunnollisempi? Jos ottaa ystävällisemmän tavan tarkastella aamupainoja niin keskiarvopainojen suhteen tilanne näyttää paljon paremmalta. Jos tahti jatkuu laskusuhdanteisena (keskiarvopainojen valossa) niin sekin riittää mulle, että tipahdus ei ole jatkuvaa rysähtämistä vaan hiljalleen tapahtuvaa putoamista. Mutta kyllä se keskiarvopainon pienentyminen vaatisi jo vähitellen uusia enkkalukemia. Senttejä tuntuu lähteneen, en nyt viitsi vielä mittailla kun just viikko sitten mittailin, mutta silmämääräisesti arvioituna etenkin maha on mennyt kasaan. Tärkeintähän lopulta on ne sentit eikä niinkään vaa'an lukema. Niin ja niin hurjasti en ole treenannut, että tässä kannattaisi hokea mitään "lihas painaa enemmän kuin läski"-mantraa :D Sentään viime viikolla liikuntoja oli sen verran, että voin olla tyytyväinen

Toiveena on toki painaa parin kuukauden päästä vähän vähemmän, jotta voisin ostaa jonkun ihanan koltun perheenjäsenen häihin. MUTTA toisaalta olen opettelemassa tässä järkevämpää suhtautumista herkkuihin ja muutenkin fiksumpia valintoja lautaselle (ja lasiin, nimim. tuoremehuaddikti ;) ). Eli eipä tämä projekti hukkaan mene vaikka tässä ei nyt triljoonia kiloja laihtuisikaan. Ja lopulta haluan uskoa, että jos ja kun jatkan tätä ruokavaliota ja ruokarytmiä niin paino joku päivä antaa periksi ja notkahtelee alaspäin. Jos painokin on vain itsepäinen eikä haluaisi antaa periksi? :)

Pitääkin käydä etsimässä Fitfarmin foorumilta, että löytyisikö joku kohtalotoveri?

SD: päivä 13 - Kymppi!

Kuva: voice.fi

Painosta en viitsi edes aloittaa, jumitus jatkuu ja jatkuu. Tänään pyrin nyt syömään tarkemmin ohjeiden mukaan, punnitsen sapuskat enkä lipsuile. Ja katsotaan onko sillä mitään vaikutusta.

Mutta liikunta sujuu! Tälle viikolle 3 x juoksulenkki ja 2 x lihaskunto. Nämä tosin ovat siis ihan oman ohjelman mukaisia, en itseasiassa ole edes tarkistanut, että miten SD:ssä pitäisi liikkua. Mutta liikunta maistuu ja se on musta nyt tärkeintä. Koska iltalenkkien aikatauluttaminen on vähän haasteellista niin yritän ensi viikolla päästä vihdoin aamulenkille. Sääennustekin lupaisi plussa-asteisia aamuja, joten kylmyyteenkään en voi vedota :) Tänään juoksin kevään tokan kympin! Edellisestä on jo aikaa ja vaikka tänään jalat olivat tosi raskaan tuntuiset (eilisen alakropan treenin jäljiltä) niin nipistin useamman minuutin edellisen kympin ajasta.

Nyt tuntuu kyllä ton liikunnan suhteen niin mahtavalta! Motivaatio on sellainen, että jos ei rajoittavia tekijöitä niin palkkaisin varmaan pt:n ja treenaisin todella tavoitteellisesti. Ehkä hankin salikortin taas kun palaan töihin jos vaikka saisin treenailtua aamuisin ennen töihin menoa. Toivottavasti fiilis liikunnan suhteen kestää ja pitkään. Nyt tuntuu myös siltä, että mähän jaksan vältellä herkkuja ja keskittyä siistiin ruokavalioon. Ja karistan kiloja vaikka nyt jumittaakin. Tänäänkin olen taputellut itseäni olalle kun mies on tyhjentänyt meidän vierasvarakeksipakettia - ja vielä mun suosikkeja Dominoita eikä mun tee oikeastaan edes mieli. Vaikka vaaka on tylsä niin onneksi sentään fiilis tuntuu timmimmältä kuin pari viikkoa sitten. Ja mielestäni myös peilikuva näyttää paremmalta. Eli uskon kyllä edistymiseen vaikka vaaka ei olekaan kaveri. Toivottavasti huomiseksi tulisi tulosta jos ja KUN olen tänään sapuskojen suhteen kiltisti ja toi kympin juoksulenkki kulutti varmasti aika rutkasti kaloreita.

SD: päivä 12 - j u m i t t a a

No niin, koko viikko on mennyt enemmän tai vähemmän jumittaessa samoissa lukemissa. Pääkoppa tarttis nyt edes pienen, mutta mielellään oikein kunnon pudotuksen. Jos vaikka kilo miinusta huomiseen kiitti :D Olen jatkanut SD:n ohjeiden noudattamista vähän sinne päin eli itseäni saan toki syyttää tästä jumituksesta. Pitäisi kiristää ja olla kiltimpi. Syön siis oikeita ruokia ja ruokailurytmi on oikea, mutta ihan kaikkea en ole punninnut. Lisäksi aamuisin on mennyt puuro myös lepopäivinä. Nyt kolmannelle viikolle puuro jää pois enkä ole varma, että olenko edelleenkään siihen valmis. Nimim. käytännössä koko ikäni puurolla aamuni aloittanut. No sittenhän sitä on turha eukon vikistä kun ei kilot lähde!! Tietysti muutaman viikon puurottomuus ei maailmaa varmasti kaada, sen voisi ottaa takaisin ruokavalioon kun kilot on karistettu ja yritetään pysyä saavutetussa painossa.

Liikuntaa on sentään tällä viikolla tullut ihan kivasti, nyt takana 2 x lenkki ja 1 x yläkropan treeni. Lisäksi 2 x kävely rattaiden kanssa päiväkodille ja takaisin. Tavoitteena olisi vielä tälle viikolla alakropan treeni, pitkä lenkki ja kiipeily. Liikunta maistuu taas ja välillä harmittaa kun ei pysty (lasten takia) liikkumaan niin paljon kuin haluaisi.

Mies kommentoi eilen, että selvästi on senttejä kropasta lähtenyt. Itse olen huomannut erityisesti selän muhkuroiden tasoittuneen, jenkkakahvat ovat pienemmät ja jonkinlaista siloittumista on myös reisissä. Miehen mielestä myös takapuoli on pienempi. Oletan, että vaikka en ihan täsmälleen ohjeita noudattaisikaan niin laihtumista ja tiivistymistä tapahtuu vähitellen. Ohjeita noudattamalla tahti olisi nopeampi. Tai ainakin tuntuu siltä, että nykyinen ruokavalio sisältää sen verran kalorivajetta, että olisi pakkokin pienentyä ainakin hitaasti. Hidaskin tahti riittää mulle (oletan, että on pysyvämpää), kunhan kiloja lopulta lähtee.

Eniten kaipaan varmaan leipää. Herkkujen suhteen itsekuri ylläpitäminen tuntuu yllättävän helpolta, mutta ihan järjettömästi tekisi mieli tuoretta ruisleipää oltermannilla ja tomaatilla. Ei parane liikaa haaveilla....

SD: päivä 10 - plussien sulatusta

Ensimmäiset plussatulokset vaa'assa nähty toissapäivänä ja erityisesti eilen. Toissapäiväinen oli odotettua sunnuntain hiilariylitysten vuoksi. Mutta eilinen, +900 gramman tulos alimpaan vaakalukemaan verrattuna tuntui jo vähän epäreilulta. Päivän mittaan sitten tunnustelin oloa (turvotti!!) ja lopulta ymmärsin miettiä kiertoa ja iltapäivällä selvisikin turvotuksen syy. Kierto käynnistyi yli vuosi synnytyksestä muutama kuukausi sitten eli tässä on vasta kroppa harjoittelemassa säännöllisyyttä ja oma pää ei ainakaan ole vielä oppinut laskemaan elämää 4 viikon syklein :)

Tällainen (vielä vähän epäreilultakin tuntuva, myöhemmin tosin ymmärrettävä) reilu plussatulos on mun projektille ehdoton riskitekijä. Takapakit lisäävät fiilistä pistää homma kunnolla läskiksi, viskata pyyhe kehään ja lohduttautua herkuilla. Onneksi eilen pystyin olemaan kuosissa, ja nuhteessa ja noudatin kilttinä tyttönä ruokaohjeita. Tai siis niin kilttinä kuin aiemminkin olen noudattanut eli vähän sinne päin. Mitään kiellettyä en kuitenkaan syönyt vaikka mahdollisuudet olivat. Kaveri toi rasiallisen suklaata piipahtaessaan ja kaveria (+perhettään varten) olin ittse ostanut hieman kahvipöytätarjottavia. Piipahtivat kuitenkin niin nopeasti, että tarjottavat jäivät tarjoamatta. Eipä oikeastaan tehnyt edes mieli vaikka mies hyvällä ruokahalulla herkkuja tuhosikin. Mahtavaa, että välillä pääsee tällaiseen moodiin, että herkkuja ei tarvitse niin voimakkaasti edes vastustaa. Välillä kyllä tekisi mieli napostella jotain, esim. hetki sitten kun lapsi meni aikaisille päiväunille ja istuin tähän sohvalle. Mielessä kävi, että mitä syötävää hakisin. Näitä napostelu-himoja tarkastelleen on ihme, että en ole ollut tämän enempää ylipainoinen ;)

Tänään osa plussista on jo kadotettu ja vaaka näytti enää +200 g projektin alimpaan painoon (sunnuntailta). Toivottavasti huomiselle tulisi edes -300 g tähän aamuun niin pääsisin uuteen enkkaan ja voisin unohtaa nämä muutaman päivän turboilut.

Melkein joka aamulle mietin aamulenkkiä, mutta edelleenkin se eka on toteuttamatta. Kuopus valvoi taas eilen ties kuinka myöhään (ehkä hampaista johtuvaa levottomuutta) ja aamulla heräsin väsyneenä. Uskoisin, että ekan lenkin jälkeen suurin kynnys olisi ylitetty ja hommasta voisi tulla rutiinia. Sitä en kyllä tajua, että kuinka jaksan juosta aamulla tyhjällä mahalla kun päivälläkin tuntuu, että ruokavalion vähät hiilarit tekevät lenkeistä tosi takkuisia. Kevyempi ja ehkä todennäköisemmin toteutuvalta tuntuva vaihtoehto voisi olla aamuinen kuntopyöräily kera kirjan (vaikka en kyllä kamalasti kuntopyöräilystä välitä). Toisaalta tuntuu, että lenkkejä on vaikea mahduttaa muualle päivään. Haluaisin lenkkeillä ennen tokaa ruokaa (jotta lenkin jälkeen saisi mahan täyteen), mutta monesti lenkille lähteminen venyy kun mies tulee suht myöhään töistä. Ja sitten onkin jo nälkä. Ruuan ja iltapalan välissä lenkkeily toki onnistuisi, mutta kuinka muka voi lenkin jälkeen riittää pelkkä iltapala nälkää sammuttamaan? Kaipa sitä pitäisi kokeilla, ehkä yllättyisin positiivisesti. Jos täällä joku Superdieettiläinen käy lueskelemassa niin olisi kiva kuulla milloin päivästä yleensä liikutte. Tietysti varmaan suurin osa noudattaa ohjeita ja käyvät aamulenkillä :)

SD: päivä 8 - tavotteita

Ei mennyt eilinen ihan putkeen ja vaaka ihan ansaitusti rokotti plussatuloksella. Nyt on kriittinen hetki eli jatkaako entistä tarmokkaammin vai lannistuuko hetkellisestä takapakista ja jättää leikin kesken? Toki ensimmäinen vaihtoehto on suositeltava, mutta mulle yleensä toka vaihtoehto on aika todennäköinen. Kun kerran on mokattu niin antaa olla koko juttu. Mutta ei tällä kertaa, nyt vaan uuteen nousuun ja ensin tavoitellaan jo saavutettua alinta tulosta ja sitten jatketaan uusilla miinusluvuilla. Ja saan kyllä olla tyytyväinen siltä osin itseeni, että brunssilla jätin croisantit, tuoremehun ja ihanat leivät täysin koskematta. Nämä ovat musta sellaisia brunssin perusjuttuja, joita vähintään aina otan. Nyt olin tiukkana. 

Johtuuko eilisistä hiilarimätöistä vai vaa'an plussalukemista, mutta tänään on ollut pitkästä aikaa kamalasti mielitekoja. Ja ehkä enemmän nälkäkin. Mutta eiköhän tämä taas tasoitu kun jaksan tsemppailla.

Koska eilisen märehtiminen ja itsensä syyttely eivät ole kovinkaan hedelmällisiä keinoja löytää uutta motivaatiota niin ajattelinkin pohtia tänään omia tavotteita. Mähän en ole hetkeen mittailut itseäni, mikä on vähän harmittanut. Aloitusmitat olisivat olleet aika jees, niihin olisi voinut sitten vertailla viikkojen jälkeen. Mulla on mitat tammikuulta ja tänään mittailin vähän lisää. Ihan järjettömiä tuloksia ei ole syntynyt, mutta onneksi miinussenttejä on kuitenkin syntynyt. Eniten on lähtenyt rinnan alta ja vyötäröstä. Maha on ollut tänään ihan järjetön pallo eli varmaan jonain toisena päivänä olisi mahastakin lähtenyt senttejä enemmän. Muistelen aiemmiltakin laihiskerroilta, että multa lähtee yläkropasta nopeammin ja sitten reisiosastolta vasta viimeiseksi. Alkuvuoden liikunnat ovat oman fiiliksen mukaan muokanneet jalkojakin, mutta näköjään mitään tiivistymistä ei ole tapahtunut. 

Tavotteistahan mun piti kirjoittaa. Painon suhteen lopulliset tavoitteet ovat varmaan jossain 5-6 kilon päässä (kuulostaapa ihanan vähältä ja jopa realistiselta saavuttaa muutamassa kuukaudessa!!). Ensin haluan päästä normipainoon, johon eilen oli matkaa 800 g, mutta tänään reilu kilo. (kiitos eilisten hiilaritankkausten....). Sitten pitäisi alittaa lähin kymppi ja varmaan pari kolme kiloa sen kympin alle voisi olla realistinen tavoite. Jos tavoite olisi 6 kilon päässä niin BMI olisi 23. Tietty enemmänkin voisi tippua, mutta olkoot nyt sellainen realistiselta tuntuva ensimmäinen tavoite. Jos sitten tuntuu myöhemmin puhtia olevan lisäkaristukseen niin sitten jatkan kilojen kimpussa. 

Mitään senttitavoitteita en luonnollisestikaan osaa miettiä. Ihan kauttaaltaan saa senttejä lähteä ja kroppa kaventua. Päätin kuvauttaa itseni ns. tavoitevaatteissa. Nämä ovat siitä ehkä poikkeukselliset, että vaatteet mahtuvat jo päälle. Olen nähnyt monia motivaatiovaattekuvia, joissa housut eivät mahdu kiinni, tai edes ylös asti. Paita ei myöskään ole mikään ehdoton lemppari vaan tavoitevaatteiden pointti lienee enemmänkin, että haluaisin istuvat farkut ja suht tiukka trikoopaita päällä pystyä olemaan ihmisten ilmoilla ilman, että mikään tursuu mistään. 

Tässä kuvia, olkaa hyvä (lukeekohan tätä blogia kukaan???)

Kuva edestä. Itseasiassa olin yllättynyt siitä, että lopputulos ei ollut tän pahempi. Missään nimessä en kyllä ton maharöllykän kanssa lähtisi näissä vaatteissa yhtään mihinkään, mutta on asukokonaisuus ollut kammottavammankin näköinen. Farkut ovat uudet ja niissä on selvästi korkeampi vyötärö kuin edellisissä farkuissa. Itseasiassa olen nyt kaksien farkkujen välissä, vanhat ovat liian isot ja näitä en haluaisi vielä käyttää. Mahtuvat muuten, mutta toi vatsaläskin nostatus on aika inha ominaisuus. 

Seison jotenkin kummasti vinossa kun rinnatkin näyttävät ihan eripariselta

Tästä selviää vähän paremmin vararengasongelma. Yh. 

Yritin kuvata selkäläskejä, mutta tämä kuva ei kyllä niitä tuo esiin. Sen sijaan sain hienosti kuvattua paidan ryppyisyyden :) 

Tässä näkyy paremmin selän muhkurat. Ja kamalat vyötärömakkarat. 

Näitä kuvia kun katsoo niin tuntuu, että 6 kiloa ei kyllä riitä mihinkään. Ja treeniä pitää ehdottomasti mahduttaa paremmin viikko-ohjelmaan kuin nyt parina viikkona on ollut. Ja mun pitäis saada joku mielettömän tehokas pepputreeni, mun persus on näköjään kadonntu ihan täysin. Jalat jatkuu vyötärölle asti, paitsi leveyssuunnassa tarkasteltuna.

Jos täällä joku käy niin kommentteja saa jättää! Ja varsinkin jos joku tunnistaa niin saa laittaa viestiä :)

SD: päivät 5 ja 6 - onnistuneita valintoja

Kolmen päivän haasteista 2/3 jo selätetty ja enää yksi muutaman tunnin setti jäljellä huomenna. Se tosin ystävien tapaaminen brunssin parissa, mutta tällä draivilla uskon pystyväni selviämään brunssista järkevillä valinnoilla. Sen faktan kanssa täytyy lähteä liikenteeseen, että brunssin hintaa en tule lähellekään hyödyntämään syömisten määrässä. Toivon, että edes jotain ohjeiden mukaisia sapuskoja on saatavilla esim. salaattia, kasviksia, lihaa ilman mitään erityisiä kastikkeita. Mutta siis pystyin tekemään eilen ja tänään todella onnistuneita valintoja vaikka en ollut kotioloissa enkä voinut oikein edes hyödyntää eväitä. Hyvä minä!

Paino laskee. Ehkä jopa yllättävänkin nopeasti. Tänään -2 kg maanantaihin ja - 600 g eiliseen. Huomenna tulee tosiaan vasta täyteen eka viikko dieettiä. Harmittaa vähän, että en ottanut alkuun mittoja (enkä kuvia). Edelliset mitat ovat tammikuun puolesta välistä eli niihin sitten vertailen. Voisin ottaa nyt kuvat muutamista tavoitevaatteista (siis itsestäni ne vaatteet päällä), koska sitten eron näkisi selvästi jos (ja KUN) ne vaatteet istuvat joku päivä paremmin. Mies väittää, että tämänkin pudotuksen jo huomaisi. Maha on varmaan litteämpi kun turvotus ja pöhötys on lähtenyt. Tänään BMI oli 25,2 eli ylipaino on ihan just historiaa!! Tarkalleen ottaen ylipaino on karistettu 900 gramman päästä. Vähiin käy siis ylipaino :)

Se mikä ei ole lainkaan ohjeiden noudattamista on liian vähäinen liikunta. Nyt en vaan ole saanut mahdutettua aiktauluihin ja aamulenkeille en ole edelleenkään itseäni saanut. Pitäisi petrata. Ensi viikolla viimeistään! Eli putoava paino on varmaan pääosin nesteitä ja lihaksia. Ei hyvä.

SD: päivät 3 ja 4

No nyt humpsahti, paino nimittäin! Oli iloinen eukko aamulla vaa'alla käynnin jälkeen. -900 g eiliseen ja -1,4 kg maanantaista (eli SD:n aloituksesta). Lukemat ovat nyt sellaisia, että niitä ei ole vaa'an näytössä hetkeen (=useampaan vuoteen) nähtykään. 1,5 kg vielä normipainoon matkaa. Säälittävän vähän eli se olkoot ihan lähitulevaisuuden tavoite!! Ja periksi ei anneta vaikka viikonloppu sisältääkin haasteita.

Eilinen ei ollut mikään esimerkkipäivä syömisten suhteen. Aamupalalla meni puuroa vaikka tiesin, että tulossa on lepopäivä liikunnoista. Lisäksi tokan aterian söin vasta 21.30. Ateriavälit kasvoivat ihan liian pitkiksi ja vaikka alkuillasta ei ollut yhtään nälkä (mielekäs työilta varmaan vei keskittymisen tyhjästä mahasta). No mutta, päivästä selvittiin ja mitään dramaattista ei päässyt käymään - kuten vaaka aamulla tiesi kertoa.

Nyt kun tämä homma tuntuu suht helpolta (uskon kyllä, että ne vaikeat hetketkin tulevat, lipsahdukset ja jopa keskeyttämiset) niin mietin, että olisihan tähän voinut ryhtyä aiemminkin. Ehdottomasti tätä projektia helpottaa nyt se, että olen päivät kotona (hoitovapaalla) ja pystyn paljon paremmin suunnittelemaan ja valmistamaan syötäväni. Siksipä olen tyytyväinen, että ryhdyin tähän edes nyt. Syksyllä kun sataa vettä, on pimeää, väsyttää ja vielä pitäisi jaksaa hoitaa sekä työt, että lapset + koti, tämä saattaisi olla hurjasti haastavampaa.

Viikonloppuun hyvillä mielin, vaikka pe-la olen pitkät päivät poissa kotoa eikä omien eväidenkään kuskaaminen oikein onnistu. Eli yritän luovia mahdollisimman järkevästi tarjolla olevista vaihtoehdoista itselleni ravintoa. Ja selvitä kahvipöydästä samalla loukkaamatta päivänsankaria, mutta olemalla itseeni tyytyväinen (mies lupasi syödä mun kakkupalan :) ). Sunnuntainakin on ruokahaastetta (lähinnä tarjolla enemmän kuin voisi harkitakaan enkä kyllä ole varma, että saanko koostettua tarjolla olevista sopivaa annosta), mutta onneksi vain muutaman tunnin ajan. Sunnuntaina sitten iltapäivästä tiukka kurinpalautus ja ohjeiden mukaan syömään.

Päivä 2

Toka päivä pulkassa ja melko tyytyväinen olen. Ohjeita olen noudattanut ruokien osalta tunnollisesti ja vaikka on tehnyt mieli kaikkea ohjeiden ulkopuolisia asioita (mm. jääkaapissa oleva suklaatäytekakku huutelee joka kerta kun avaan jääkaapin oven) niin mitään en ole syönyt. Pakko myöntää, että mulle sopii tällainen hyvin tiukasti ohjeistettu ohjelma. Olen aina toivonut, että voisin laihduttaa syömällä mutulla (kaloreita laskematta, ruokia kirjaamatta jne.) vähän vähemmän ja paino laskisi vähitellen (vaikka vaan muutaman sata grammaa viikossa) ja yhtäkkiä huomaisin puolen vuoden aikana painon tippuneen tasaisesti kohti tavoitepainoa. Ei, tämä ei vaan onnistu. 17-vuotiaana se onnistui, itseasiassa olin ihan huolissani jatkuvasta laihtumisesta, mutta nyt ei olla enää 17-vuotiaita ja tuoreesti rakastuneita. Mielitekojakin on ihan liikaa ja mahdollisuuksia niiden toteuttamiseen.

Lenkillä kävin (alkuillasta), mutta oli kyllä todella tukkoinen juoksulenkki. Johtuuko sitten vähentyneistä hiilareista, vai liian pitkästä ruokailujen välistä vai väsymyksestä vai mistä kaikesta. Vähän hirvittää kuinka tukkoisia olisivat aamulenkit. Mähän tosiaan olen vielä lintsaillut aamulenkeistä. Itseasiassa en ole kauhean selvillä ylipäänsä SD:n liikunnoista (määristä). Salijäsenyyttä mulla ei tällä hetkellä ole, joten jumppaan kotona. Uskon, että ohjeistetut jumpat ovat tosi hyviä, mutta eilenkin tein Yotubesta Tabata-treenin, jossa paljon toistoja, syke pysyy ylhäällä ja lihakset saa kyytiä (vissiin Fitfarmin jumpissa samantyyppinen idea??).

Paino eilisestä -200 g. Maha on vissiin aika sekaisin uudistuneesta ruokavaliosta. Täytyy katsoa kuinka se asettuu.

Nyt vielä iltapalan kimppuun.