Ajatuksia vartalosta

Nämä housut oikein pusersivat vatsan housujen vyötärön päälle kaikkien Korkeasaaren eläintenkin riemuksi

Kauhean ristiriitaisia fiiliksiä liittyen omaan kroppaan. Toisaalta näen siinä tapahtuneen kevään ja kesän aikana rutkasti muutoksia, kiinteytymistä, kapeutumista, lisääntyneitä lihaksia jne. Olen tyytyväinen, että vartalossa riittää voimaa juosta 10 km lenkkejä ja nousta yli 10 metriä kiipeilyseinällä. Samalla kun olen tyytyväinen esim. reisien ja takapuolen pienentymiseen ja tiedostan keskivartalon lihasten vahvistuneen ihan älyttömästi niin koen vararenkaan vatsalla inhottavana ja ällöttävänä. Ja huomiota herättävänä. Ehkä se nyt ei ole räikeän oranssi huutomerkki vartalossani, mutta itse tunnen ja näen sen liian selvästi. Ja se häiritsee ja vaikuttaa pukeutumiseen.

Kiva päivä lasten kanssa litsillä, kuvissa harmittaa selän muhkurat... vaikka eipä ne kyllä pääasiaksi nousseet

Selässä on edelleen löysää ja paremmilla rintaliiveillä näky olisi varmaan sileämpi. Mutta muhkuroista huolimatta on todettava, että paljon selkäkin on läskiä menettänyt ja lihasta lisännyt. Selkäläski on musta yksi inhottavimmista läskeistä, koska sitä on niin vaikea saada pukeutumisella hallintaan. Mahan voi peittää tietynlaisilla löysemmillä vaatteilla, mutta paidat ovat yleensä aina selästä ihonmyötäisiä, ainakin selän yläosasta. Selkä mulla on ollut aina leveä, samoin hartiat.

Jotain tarttis tehdä

Kroppa on tosiaan kaventunut monesta kohtaa ja varmaan aika paljonkin. Pitäisikin mittailla ja verrata senttejä edellisiin mittauksiin (oisko huhtikuulta?). Paino pysyttelee noin 70,x -lukemissa. Herkkuja menee ihan liikaa. Oletan, että tässä on tapahtunut niin, että samalla kun treeni on kasvattanut lihasta niin olen kerryttänyt läskiä kroppaan. Treeni ja muu ruokavalio olisi saattanut hoikentaa kehoa, mutta makea herkuttelu on kasvattanut kesäistä uimarengasta vyötärölle. Sokerin suhteen on taas täysi addikti päällä ja makeaa menee päivittäin, ja joinain päivinä ihan ihan liikaa. Osaan kropasta olen siis tyytyväinen ja osaan en. Tavoitteena saada kroppa balanssiin.

Kävipä se nopeasti! :)

Mitä tästä siis päättelemme. Vartalo on muuttunut ja muutos on tapahtunut parempaan suuntaan. Paljon on silti tehtävissä ja syyt niille huonoille muutoksillekin on tiedossa. Nyt siis järkeä herkutteluun ja viimeistään elokuussa kun loma on ohi niin herkut taas joksikin aikaa katkolle.

Liikunta maistuu. Eilen kävin pitkästä aika pidemmällä lenkillä (reilu 9 km) ja toissapäivänä hyydytin itseni täysin Salmisaaressa kiipeillen. Vajaa tunti taisi mennä kun oli vaan pakko todeta, että kädet eivät enää jaksa. Edellispäivän boulderointi tuntui ja parit haastavat reitit imivät mehut meikäläisestä. Mutta kivaa oli ja kehittymistä on tapahtunut rutkasti!

Tässä jutussa ei ollut oikein mitään järkeä, epämääräistä ajatustenrientoa vain, mutta menkööt.

Kiipeilyhullu intoilee

Kuva

Kävin kiipeilykurssin parisen vuotta sitten. Sen jälkeen kiipeily jäi hyvistä aikomuksista huolimatta. Muutamia kertoja tuli käytyä kavereiden kanssa, kunnes huhtikuun alussa päätin hyödyntää yhden asiakkaan pidemmän loman jättämän ilta-ajan hyödyksi ja suuntasin iltatöistä vikan asiakkaan jälkeen suoraa Tapanilaan kiipeilemään. Samaan syssyyn lisäsin viikkoon myös toisen kiipeilyn. Ja siitä lähtien olen käynyt joka viikko 2 kertaa kiipeilemässä, muutamana viikkona kolme. Alkuun pelkkää köysikiipeilyä, mutta kun Tapanila sulki ovensa kesäkuun alussa remontin vuoksi niin siirryin pääasiassa boulderoimaan (eli ilman valjaita ja köyttä, seinät ovat selvästi matalampia ja lattialla paksu patja). Boulderointi on tehnyt todella hyvää eli vartalon hallinta on parantunut, painopisteen löytyminen helpottunut ja keskikropan lihakset vahvistuneet. Olen kiipeilyn lisäksi tehnyt myös jonkin verran jumppapallolla vatsoja ja selkälihaksia.

Kuva

Kehitystä on tosiaan tapahtunut. Vaikeammat reitit sujuvat, vaikka kehitys tuntuukin välillä hitaalta tällaiselle "kaikkihetinytmulle"-tyypille. Boulderoinnissa tällä hetkellä vaikeutena on uskalluksen puute. Kun viidessä metrissä pitäisi kurottaa, venyttää ja suorastaan rynnätä seuraavalle otteelle, johon ylettymisestä ei ole takeita, niin ei vaan uskallusta riitä. Joiltakin reiteiltä on myös jännittävää tulla alas (alas pitäisi tulla kiipeämällä, hyppään yleensä jostain parista metristä). Joten vaikka reitti ehkä itsessään menisi niin uskallusta estää ajatukset alastulosta. Arkajalka mikä arkajalka! Toisaalta kun taidot paranevat niin tämäkin osuus helpottuu. Boulderoinnissa taso on 5 (tai jokunen 5+ menee myös). Olen käynyt muutamia kertoja Salmisaaressa kiipeilemässä ja yläköysillä menee jotkut (ja joten kuten) 5C:t. Kaveri jaksaa kannustaa, kehua ja tsempata. Ja tehdä huomioita kehittymisestä, mitä ei itse aina huomaa ja havaitse.

Yläkropassa on tapahtunut selkeitä muutoksia. Voimaa on enemmän ja kädet + olkapäät ovat saaneet hieman uutta muotoa. Alkuvuodesta inhoilin paksuja käsivarsia. Nyt kun mittailin niin hauiksen kohdilta oli kadonnut 2 senttiä. Toivon, että läskiä ja löysää olisi kadonnut enemmänkin ja hieman sitten plussasenttejä (tai millejä) olisi tullut lihasten kasvun myötä. Hartiaseutu voi todella paljon paremmin kun ennen kiipeilyharrastuksen säännöllistymistä. Selkäkin on kiinteytynyt. Toki tähän timmiytymiseen on vaikuttanut myös kiipeilyn rinnalla pyörinyt lenkkeily. Painossa ei ole tapahtunut oikeastaan mitään, mutta tiivistymistä on tapahtunut eli läski on saanut väistyä lihasten tieltä.

Kehittymistä on toki edessäkin. Kestävyyttä ei ole ja tosiaan reiteissä on vielä hurjasti haasteita edessä päin. Hyvä niin. Tapanilan remontin valmistumisen jälkeen jatkan varmasti taas köysillä, mutta toisaalta boulderointi olisi hyvä pitää säännöllisenä ohjelmassa, koska kyse paljon enemmän tekniikkaa vaativasta lajista kun köyteen ei pysty turvaamaan lainkaan. Keskivartalon lihakset kaipaavat myös lisää treeniä ja käsien voima myös. Sormet ovat aika heikot ja huonoista otteista en meinaa saada pidettyä kiinni. Tosin tämä on myös vähän luovuttamis-kysymys. Vähän turhan paljon tulee tehtyä annakko-oletuksia osaamisesta eikä kokeiltua rajoja. Painoa kun saisi viisikin kiloa pois niin olisi kroppaa kevyempi roikottaa seinällä, 10 kiloa olisi jo varmaan aika huippua (tosin tähän en kyllä usko kun viisikin kiloa lienee aika saavutus). Nyt ei kuitenkaan ole lainkaan laihdutusintoa, joten tuskin paino tästä tulee tippumaan vahingossa. Nautin nyt niin paljon liikkumisesta, että ensisijaisesti keskityn hyvään oloon ja liikkumiseen. Herkkuja tosin voisi aina vähentää, nyt ollaan taas hirmuisessa sokerikierteessä :/

Ulkokiipeilyä en ole kokeillut. Boulderointia luonnonkivellä voisi ehkä kokeilla, mutta muuten en ole erityisemmin innostunut harrastuksen siirtämisestä sisältä ulos. Kaiken kaikkiaan olen todella innostunut kiipeilystä ja iloinen, että vielä tässä iässäkin voin innostua näin kovasti uudesta lajista. Ja kehittyä siinä. Treenivaatteitakin on pitänyt shoppailla ihan eri tavalla kun hikoilukertoja viikossa on niin usein.

Lomaa on takana 1 viikko, vielä 3,5 vkoa jäljellä. Aikaa liikkua, levätä ja olla perheen kanssa <3