Vesi

Vaikka kevyempi sapuskointi ei oikein ota käynnistyäkseen niin jossain asiassa sentään olen petrannut. Ja huomannut petraamisen vaikutuksen.Nimittäin vettä juon nyt selvästi enemmän kuin ennen. Tietoisesti olen lisännyt veden juomista ja voisin kuvitella, että sillä on merkittävä vaikutus painonhallintaan. Vettä joudun säännöstelemään niinä päivinä, jolloin olen liikenteessä - vessassa joudun ravaamaan muutenkin.

Vaikka herkuttelun vähentäminen tuntuu olevan järjettömän vaikeaa niin onhan tässä kuitenkin tehty hyviäkin muutoksia ihan kivasti kun liikunta on saatu taas säännöllisesti ohjelmistoon ja kroppaa voidellaan vedellä. Perusruoka on terveellistä ja mutu-fiiliksellä tuntuu, että kalorit eivät nouse kamalan korkealle. Mutta ne herkut. Noh, vähitellen muutoksia!! Josko ne olisi sitten pysyvämpiä muutoksia :)

Lenkillä

On pakkaskelejä pidellyt... siihen malliin, että en ole voinut edes harkita lenkkeilyä muutamaan viikkoon. Enpä mä kyllä edes osaisi pukeutua -15 asteen pakkaseen juoksulenkille, mutta eipä tarvitsekaan kun lievä astma pitää huolen, että kovassa pakkasessa ei tarvitse mitään hengästymistä vaativaa tehdä. Tänään vihdoin oli lämpötila noussut, pistin lenkkarit jalkaan ja pingoin lenkille. Jonkin verran vielä kylmyys kiusasi keuhkoja, mutta siitä huolimatta juoksu sujui hyvin ja ajallisestikin pingoin ihan hyvän lenkin. Matka ei ollut pitkä, reilu 5 km, mutta se riitti tuomaan loistavan fiiliksen. Olen ollut koko päivän aika väsynyt ja huonolla tuulellakin, mutta lenkki pyyhkäisi kyllä nämä fiilikset pois.

Ilmatieteenlaitos ennustelee tuleville päiville noin 10 pakkasasteen lukemia. En yhtään pistäisi vastaan vaikka tällaisia yllärilauhtumisia tulisi enemmänkin. Onneksi ollaan menossa kohti kevättä, ehkä jo reilun kuukauden päästä pahimmat pakkaset ovat ohi ja mäkin pääsen lenkkeilemään säännöllisemmin.

Ei oikein suju

Ei tämä nyt ihan suju. Ruokavaliota pitäisi kiristää selvästi, että tuloksia tulisi. Herkkuhammasta vaan kolottaa liian usein eikä itsekuria ole riittävästi. Perusruokaa syön ihan järkevästi, tietysti siinäkin olisi varmasti tiukentamisen varaa. Lisäksi tuntuu, että olen koko ajan joko tosi turvoksissa tai erittäin turvoksissa. Mistähän lie johtuu? 

Liikunta sentään maistuu. Harmittaa pakkaset, koska en pysty kovalla pakkasella juoksemaan. Mutta kotijumppaa olen tehnyt useamman kerran viikossa. Joku siis sentään toimii. Sääennusteet näyttävät valitettavasti siltä, että lenkille en pääse vielä hetkeen. Voisin joku päivä kaivaa kuntopyörän pölyn alta ja tehdä pitkän aerobisen. Vaikka puuha onkin pirun tylsää, mutta jos samalla lukisin jotain. Tai katsoisin tabletilta jotain tv-ohjelmaa. 

Jäi lähtömitat ottamatta vuoden alusta, mutta sellainen tuntuma kyllä on, että kroppa on vähän kaventunut. Ainakin maha on pienentynyt, onneksi. Eli jotain kuitenkin tapahtuu vaikka vaaka ei sitä myönnäkään. Nyt kun olen saanut yhden tavoitteen saavutettua eli liikkumisen säännöllisemmäksi niin varmaan olisi aika siirtyä kohti seuraavaa eli kiristää ruokavaliota. Tekisi mieli lykätä ensi viikkoon, koska viikonloppuna juhlitaan kuopuksen synttäreitä, mutta tietysti järkevintä olisi aloittaa tänään! Synttärikekkereillä pitäisi pitää järki mukana ja heti arkena jatkaa taas kevyesti. Ja lykätä vaikka ylijääneet herkut miehen matkaan työpaikan kahvipöytään. 

Ihana, ihana liikunta!

Eka viikko takana ja liikunta on löytänyt tiensä mun arkeen. Tietysti aina voi epäillä, että onko kyseessä pelkkä alkuhuuma, mutta joka tapauksessa viime viikolla liikuin 5 kertaa ja nautin siitä. Fiilis, joka liikkumisen aikana ja liikunnan jälkeen vallitsee on niin hyvä, että eipä tee mieli unhoittaa liikuntoja viikoiksi tai kuukausiksi. Nyt on ihan vähän sellainen fiilis kuin flunssa olisi pyrkimässä päälle, toivon todella, että ei tarvitse minkään typerän flunssan takia pistää liikuntoja jäähylle! Tauon (oli syy sitten flunssa tai mikä tahansa muu) jälkeen mun on aina vaikea startata liikuntoja, mutta yleensä jään heti koukkuun kun vaan pääsen takaisin rytmiin.

En malta odottaa, että olisi taas kesäiset juoksukelit! 

Viime viikolla liikuin 5 kertaa. Liikunnat sisälsivät kahvakuulailua, jumppan Jillianin kanssa ja 3 eri pituista juoksulenkkiä. Viimeisin lenkki oli ajallisesti mun enkka yli 1,5 vuoteen (näistä 1,5 vuodesta ensimmäiset 9 kuukautta kului raskaana). Lenkit ovat sujuneet hämmentävän kevyen tuntuisesti. Kesällä lenkkeilin huomattavasti säännöllisemmin (versus viime syksy) ja homma tuntui paljon raskaammalta. Mystistä! Mutta en valita. Sykemittariin pitäisi saada uudet patterit, jotta voisi vähän seurailla sykkeitä. Ja tietysti kalorinkulutustakin. Mulla on aika vanha Polarin mittari, joka ei mitään hienouksia osaa, mutta enköhän mä sillä vielä toistaiseksi pärjää. Eilisen lenkin pituudestakaan ei ole hajua, mutta arvelisin, että se oli noin 8 kilometria. Keväällä ja kesällä hinkkailin siis samoja lyhyitä matkoja lenkistä toiseen. Ei lähtiessä suunnittelin lyhyempää lenkkiä, mutta koska fiilis oli niin hyvä ja jalat rullasivat niin kevyen tuntuisesti niin annoin mennä.

Tällä viikolla olisi tarkoitus jatkaa samalla kaavalla eli muutama lihaskunto/kotijumppa ja pari kolme lenkkiä. Uutena ajattelin kokeilla (todennäköisesti tänään) Tabata-treenjä youtubesta. Saatavilla on tosi paljon erilaisia treenejä, vaikuttavat tehokkailta eikä tekosyitä kyllä voi olla esim. 30 minuutin vatsa-pakara-treenin suorittamiseen.

Sapuskoinnit ovat vielä kaukana esimerkillisistä, mutta yritän nyt tehdä pieniä muutoksia vähän kerrallaan. Jos viime viikon tavoite oli päästä liikkumaan niin tälle viikolle voi ottaa tavoitteeksi sapuskoinnin siistimisen. Vaikka mitään lakkoja (vaikka blogin nimessä niin väitetään) en nyt tavoittelekaan niin tajusin eilen, että en ole tainut syödä noin viikkoon karkkia ollenkaan. Eli mulle sopii paremmin kohtuus kuin totaalinen lakko. Muita herkkuja on kyllä mennyt, mutta yritetään karsia niitäkin tällä viikolla.

Muistaisinkohan huomenna aamulla ottaa mitat itsestäni? Ja ehkä jotkut kuvatkin voisivat olla paikallaan.

Nolostihan tässä sitten kävi...

Blogin hiljaiselon syyn monikin voi arvata. Eipä onnistunut karkkilakko. Enpä oikeastaan edes yrittänyt. Noloa, mutta eipä sitä saa enää korjatuksi. Ehkä taas opin jotain, tai muistin sen, että mulle ei mitkään totaalikieltäytymiset sovi. Sovi ja sovi, mutta itsekuri ei riitä enkä toisaalta haluakaan olla niin ehdoton minkään kieltämisessä. Tai että parhaiten laihdun ja saan parannettua syömisiä - ja mikä tärkeintä pidettyä painoni - kun noudatan sellaista linjaa, jota voin noudattaa vaikka lopun elämääni. Eli blogin nimestä huolimatta tarkoitus ei ole lähteä lakkoilemaan vaikka selvää vähennystä tavoittelenkin.

Jos jotain positiivista loppuvuoden lipsuiluista pitää etsiä niin kaikesta huolimatta paino jopa ihan vähän laski juuri ennen joulua. Onneksi mitään massiivisia turboja en siis kerännyt ennen joulua. Jouluna kylläkin. Kolme päivää söin kaikkea mitä tarjottiin ja myös suklaata, mutta en kyllä voi väittää mässäilleeni ihan järjettömiä määriä. Silti vaaka näytti noin 2,5 kiloa plussaa joulua edeltäviin lukemiin. Oletin, että parin päivän päästä helpottaa, mutta nehän näyttivät jämähtävän oikein viihtymään vyötärölle. Onneksi tänään vihdoin vaaka näytti tavanomaisempia lukemia. Vielä ollaan noin kilon päässä niistä enkoista, joihin pääsin elokuun lopussa ja toisaalta myös samoissa lukemissa piipahdettiin just ennen joulua.

No miten tästä eteenpäin uuteen vuoteen? Hieman jo otin etukäteen tuntumaa kevyempään elämään kun eilen nautiskelin salaattia lounaaksi eikä meillä ollut mitään herkkuja kotona vuoden vaihtumisen juhlintaan. Ei karkkia, ei sipsejä, eikä alkoholia. Iltapalaksi normaalit leivät ja nakit ja perunasalaatitkin saivat jäädä kauppaan. Lisäksi olen nyt kolmena päivänä liikkunut. Aika lyhyesti, mutta liikkunut kuitenkin. Sunnuntaina kävin pitästä aikaa lenkillä (hölköttelyä 40 min), maanantaina kahvakuulailin ja eilen treenailin Jillianin tahdissa 30 min. Ennen joulua sain kropan jo tottumaan vähisempään herkutteluun, joulun suklaat addiktoivat taas pahasti, mutta nyt olen onneksi taas paremmassa jamassa eikä herkkuja tee mieli 24/7. Tarkoitus olisi siis jatkaa vähäherkkuisella ja muuten kevyellä ruokavaliolla. Kotona olen näillä näkymin vielä elokuuhun asti kuopuksen kanssa, joten kotiruokaa, salaatteja yms. Välipaloiksi rahkaa ja hedelmiä. Aamupalaan on kuulunut lähes koko elämäni ajan puuro, joten siihen ei tarvitse muutoksia tehdä. SYön myös Valion täyteläistä luonnonjugurttia, joka täytyy jättää sitten pois jos tuntuu siltä, että paino jumittaa. Iltapala on ollut leipää ja tuoremehua. Tavoitteena on tosiaan elää kevyesti, mutta mahdollisimman normaalisti eli teen pieniä, mutta riittäviä muutoksia ja lisäilen muutoksia sitten aina sitä mukaa kun tuntuu, että muutosta ei tapahdu.

Huomenna voisin ottaa mitat kropasta. Ehkä jotkut kuvatkin olisivat paikallaan? Pitäisikö paino julkaista? No se oli tänä aamuna 75,6 kg. Pituutta mulla on 170 senttiä eli ylipainoa BMI:n mukaan tällä hetkellä tasan 3,6 kg. Eka tavoite onkin < 72 kg eli normaalipaino. Myöhemmin sitten < 70 kg ja lopullinen tavoite on jossain 65-70 kg välissä. Mutta ei niistä sen enempää vielä, ensin kohti tuota ensimmäistä tavoitetta.

Ajallisesti mun tavoitteella ei ole kiire. Vaikka laihtuisin 100 g viikossa niin kunhan suunta on alaspäin niin riittää mulle. Sellainen tavoite kylläkin on, että veli menee naimisiin kesäkuussa ja silloin tietysti olisi kiva olla kuosissa. Aikaa häihin on reilu 20 viikkoa eli hyvin olisi aikaa tiputtaa painoa kymmenenkin kiloa, kahdeksaankin olisin varmaan enemmän kuin tyytyväinen. Ei siis mahdoton projekti!

Hyvää ja kevyempää uutta vuotta 2014!