Sittenkin ihan kiva syksy

Mä olen suhtautunut syksyihin viime vuosina todella negatiivisesti, jatkuvaa pimeyttä ja erityisesti jatkuvaa, kamalaa väsymystä. Tänä vuonna ennakkokäsitys oli yhtä negatiivinen, mutta olenkin päässyt yllättymään positiivisesti. Virtaa tuntuu olevan selvästi enemmän kuin monenakaan viime vuonna. Syitä tähän on varmasti monia:

Kilppariarvot lienevät pitkästä aikaa syksyn aikana kuosissa. Mullahan ei merkittäviä poikkeamia ole (arvot ovat pääasiassa viitteissä), mutta jo pienetkin muutokset tuntuvat voinnissa. Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ovat mulla totaalinen väsymys ja aloitekyvyttömyys. En yhtään ihmettele, että tila voidaan sotkea masennukseen. Tuntuu myös, että väsymys ei meinaa mennä nukkumalla ohi. En tiedä, että eleleekö mun kilpirauhasasiat vuosirytmin mukaisesti ja jostain sääilmiöistä johtuen tilanne heikenee syksyisin vai onko kyse sattumasta? Viime marraskuussa nostettiin Thyroxin-annostusta, mikä ei muuttanut arvoja/oloa paljonkaan ja keväällä tehtiin vielä toinen nosto. Nyt tuntuu hyvältä. Toivottavasti näin myös jatkuu.

Toisena, erittäin tärkeänä tekijänä lienee kunnollisemmat yöunet. Ollaan miehen kanssa menty aikaisemmin nukkumaan. Yleensä kympin aikoihin ollaan sängyssä ja pienen kirjan lukemisen jälkeen viimeistään 22.30 valot jo sammuksissa. Lisäksi lasten yöhulinat ovat radikaalisti vähentyneet kun unikoulut ovat tuottaneet tulosta ja niiden myötä lasten vaeltelut meidän sänkyyn ovat jääneet pois. Esikoinen herää vähintään kerran yössä vessaan, mutta kuopus nukkuu melkein aina yönsä putkeen heräämättä. Heräävät tosin melko aikaisin....

Liikunta! Monena syksynä liikunta jää, koska väsymys ja lamaannus. Tänä syksynä liikunta on toistaiseksi maistunut ja liikkuisin enemmänkin jos olisin lapseton sinkku, tai ainakin lapsiperheetön. Onneksi olen saanut ujutettua liikuntaa kiireiseen arkeen. Lenkillä olen käynyt vähän epäsäännöllisemmin, mutta kuitenkin se on pysynyt mukana arjessa. Valitettavasti aamulenkeille on käynyt hiukkasen huonosti, mutta ehkäpä pääsen epäsäännöllisesti aamuisinkin lenkeille. Hyvä lenkkirytmi viikossa voisi olla sellainen, että kävisin kerran viikossa aamulenkillä ja 1-2 x viikonloppuna. Toivoisin, että tuo riittäisi ylläpitämään jonkinlaista kuntoa?? Varsinkin kun lisäksi kiipeily on suht hyvä aerbisen kunnon kehittäjä. Siitä olen ylpeä, että viime viikolla työreissussa ulkoilutin molempina aamuina viiden jälkeen lenkkareita hotellin salilla. Aerobiset treenit olivat vain puoli tuntia, mutta riittivät hyvään oloon ja päivän käynnistämiseen. Hotellin aamiainen maistui entistä paremmalta treenin jälkeen.

Kiipeilystä olen pitänyt kiinni ja käyn kiipeilemässä säännöllisesti 2 x vko. Viime viikko oli tosin poikkeus, koska työmatka ja lauantainakin meni koko päivä ystävän juhliin. Tänän vielä päälle iltaduunia ja lasten harrastuksia sekä pakkaamista reissuun, joten aikaa ei yksinkertaisesti ollut. Varsinkin kun piti yrittää pitää kiinni jostain nukkumisrytmeistä. Mutta muuten kiipeilyt sujuvat ja tulee käytyä säännöllisesti. Tälle viikolle itseasiassa jo 3 kiipeilyä tehty. Ja harkitsen huomiselle neljättä. Ostin nimittäin vuosikortin eli enää ei sido aukioloajat. Vuosikortista tuli niin hyvä tarjous, että en voinut olla tarttumatta. Nyt siis pidettävä innostusta yllä. Minkähänlaisia tuloksia sitä uskaltais haaveilla vuoden päästä olevan?

Muitakin pirteyttä edistäviä tekijöitä on, kuten se, että mulla ei ole enää työn ohessa tehtäviä opintoja. Ja vähäisempi herkuttelu, ehkä silläkin on merkitystä. Nyt tosin olen lipsunut lakostani, mutta onpa kiva huomata, että lipsuminen ei ole automaattisesti johtanut järkyttävään mässäämiseen vaan olen pysynyt kohtuudessa. Niin ja tän syksyn kelit ovat olleet mukavat, kuivaa ja lämmintä on riittänyt. Eilenkin auton mittari näytti +12 (eilen ei tosin ollut kuivaa). Toiveissa on leuto ja vähäluminen talvi!

Nyt lounasta kokkaamaan.

Peruskestävyyttä etsimässä

Ostin kuvan mittarin muutama viikko sitten. Eli Polar M400. Alkuun tutkailin öiden tietoja, kerrytin päivän aktiivisuusprosentteja täyteen, mittari oli mukana boulderoidessa ja kun pääsin liian pitkäksi lipsuneesta lenkkitauosta niin myös lenkeiltä on kerääntynyt dataa.

Lenkeillä ei toki yllättänyt, että syke nousee helposti ja liian korkealle. En osaa juosta hitaasti ja peruskestävyys on ihan surkea. Aina säännöllisesti päätän ryhtyä petraamaan peruskestävyystreenissä eli lähteä niin hitaille lenkeille, että mummotkin pyyhältävät ohi. Mutta kun ei malta, ehdi eikä huvita. Aina sama virsi!

Maanantaina mittari pääsi mukaan kiipeilemään kun menin pitkästä aikaa yläköysittelemään. Alkuun ehdin mennä ehkä viitisen reittiä yksin itsevarmistavilla ennen kuin kaveri tuli ja varmisteltiin toinen toisiamme. Kaverin ilmaantuessa olin juuri yhden 6A+ reitin yläneljänneksessä. Reitti on mun tasoon nähden vaikea ja raskas (negatiivinen seinä), olin kuitenkin päässyt vähän pidemmälle kuin edellisellä kerralla ja kovasti halusin päästä vielä vähän eteenpäin (tai siis ylöspäin). Mittari tiesi kertoa, että syke oli yli 180! Eipä moisilla sykkeillä paljoa raajoissa enää voimaa ollut, varsinkin kun olin kiivennyt kaltevaa seinää jo tovin. Voimattomuuden lisäksi jalat tuntuivat tärisevän ihan vaan siksi, että olisin halunnut vielä vähän pidemmälle. Lopulta en edes yrittänyt seuraavaa otetta, koska olin vaan niiiiiin poikki. Maksimisyke kiipeilyillan aikana oli peräti 187!!! Siis huikamala! Mutta kamalinta tai huolestuttavinta oli se, että syke ei laskenut 20 minuutin kiipeilyn jälkeen lainkaan alle 100:n. Mietin ensin, että noinkohan olis vaikka jotain flunssaa tulossa, mutta kyllähän se sitten oli myönnettävä, että paskasta peruskestävyydestä taisi sykkeet kieliä. Että voisiko eukko vihdoin tehdä jotain peruskunnolleen!!

Huomenna menen taas haastamaan maksimisykkeitä yläköysitreenin pariin.


p.s. Tänään olen mässäillyt. Ensin leffanameja (88 g) ja sitten omenapiirakkaa. Huomenna taas ruotuun!

Resepti syksyyn

Lokakuu jo! En ole syksyihmisiä enkä kyllä talvi-ihmisiäkään. Joka syksy pimeys tuntuu vaan pimeämmältä ja väsyttävämmältä. Voisin melkein valita viime kesän kaltaiset vaihtelevat ja sateiset kelit koko vuodeksi jos vaan välttäisin pitkän syksyn ja talven. Mielummin siis vailla helteitä kuin syksyssä kärvistelyä. No joo, eipä multa kysytä :) Viime vuosina syksyistä on tullut raskaampia myös pielessä olleiden kilpirauhasarvojen vuoksi. En ihmettele, että vajaatoiminta sekoitetaan välillä masennukseen. Itselläkin se väsymys on todellan kokonaisvaltaista, aloitekyky ihan hukassa eikä oikein mikään huvita. Viime vuonna lääkitystä säädettiin loppuvuodesta ja kun se ei auttanut niin keväällä uudestaan. Nyt fiilis on ollut puolisen vuotta kilppareiden osalta tosi hyvä, joten luotto myös siihen, että syksyn pimeys tuntuu vähän vähemmän kamalalta. 

Esikoinen lokakuussa 2010

Tänä vuonna tarkoitus olisi keskittyä muutenkin toimimaan toisin. Kun väsyttää ja on pimeää niin liikunta jää. Mutta toisaalta liikkumalla se pimeys ei varmaan tuntuisi niin raskaalta. Viime syksynä liikunta oli ihan olematonta ja sen näkyi ja tuntui. Eikä vähiten kropassa. Kun olin keväällä ja kesällä tiivistynyt pienimpiin mittoihin sitten naismuistin niin syksyllä sitten paisuin taas ihan reilusti. Painoa ei tullut järjettömästi, mutta lihas väistyi läskin tieltä. Tänä vuonna tiivistymistä taas tapahtui kiitos kevään ja kesän liikuntojen. Erityisesti maha on edelleen kaukana vuoden takaisista "huippumitoista", mutta sitä suuremmalla syyllä nyt en kaipaisi mitään löysistymisiä. 

Tällä viikolla lintsailin taas aamulenkeistä, mutta aamulenkit olisivat just ne, joista pitäisi pitää kiinni. Kiipeilystä on tällä hetkellä helpointa pitää kiinni ja ihan kelpo viikko-ohjelma olisi 2 x aamulenkki ja 2 x kiipeily. Sitten viikonloppuna voisi käydä vielä pidemmällä lenkillä. Mitään massiivista edistymistä näillä lenkkimäärillä ei toki tapahtuisi, mutta tärkeintä olisi saada ylläpidettyä edes jotenkin tämä nykyinen kunto. Säännöllisiin lenkkeihin ehtona on leuto talvi. Lievä astma ei tykkää yhtään jos pakkasta on yli 5 astetta. Että vähän lunta ja leudot kelit kiitos! 

Yksi apukeino syksyyn on D-vitamiini. Aion nyt ottaa D-vitamiinilisää ihan reippaasti koko syksyn ja talven ja toivon, että siitä olisi jotain hyötyä väsymystä vastaan taistellessa. Itsellä annokset ovat vielä aika pieniä (30 mikrogrammaa), vaikkakin yli Suomen (pielessä olevien) suositusten. Mutta tiedän, että monet ottavat ihan reilustikin D-vitamiinia. Varmaan vähitellen lisään myös muita vitamiineja purkista. Oma ruokavalio ei varmastikaan ole riittävä kattamaan kaikkea tarvittavaa, joten purkkivitamiinit ovat tarpeen. Toivottavasti D-vitaamiini auttaisi myös vastustamaan talven tauteja. Influenssaa meillä ei ole sairastettu kertaakaan (rokote otettu epäsäännöllisesti, nyt varmaan työnantajan vaatimusten takia mun tulee otettua), perusflunssia oli viime talvena jonkin verran. Kuopuksella edessä toinen vuosi päiväkodissa, joten varmaan vastustuskyky paranee koko ajan. 

Nyt jo noin kuukauden olen panostanut yöuniin menemällä aiemmin nukkumaan. On muuten tuntunut olo ihan erilaiselta kun on nukkunut 7 tuntia kuuden tunnin sijaan. No seitsemän tuntia ei varmaan tule pimeimpänä aikana riittämään, mutta viikonloppuisin onneksi ehtii ottaa vähän takaisin. Tänä syksynä lisästressinä ei ole mitään lisäkoulutusta, kuten aiempina neljänä vuonna. Eli viikonloppuisin ehtii paremmin rentoutumaan ja lepäilemään. 

Reippaana kohti syksyä! Mitähän muuta vielä kannattaisi lisätä/vähentää syksyn edetessä?

P.S. Herkkulakkoilu sujuu kevyesti eikä mielitekoja ole oikeastaan ollenkaan. Lisäksi mukavaa on se, että paino lienee lievässä laskussa. Lievässä ja hitaassa tosiaan, mutta laskussa kuitenkin. Jos vielä pari viikkoa sitten paino oli 71 ja risat kiloa niin viikon verran olen ollut 70 kilossa (ja vähän päälle). Tänään vaaka näytti 70,3 ja eilen 69,9 kg. Josko vähitellen pääsisi alle 70 kilon?? (herkkulakon tarkoituksena ei ole ollut laihtua, mutta tietystikään en ole pientä painonpudotusta vastaan). Voisin kuvitella, että sokerien vähäisyys ruokavaliossa auttaa pysymään pirteänä, toisin kuin jatkuva sokerilla herkuttelu.