Loppuvuosi

Hups. Vähän on blogi jäänyt vähemmälle. Tekisi mieli kirjoittaa, että siitäkin huolimatta homma sujuu ja meininki pelittää, mutta eipä ihan niinkään. Periaatteessa perusasiat on kunnossa, ruokarytmi tasainen ja ihan hyviä valintojakin tulee pääasiassa tehtyä. Ehkä vihreää osastoa ja proteiinia voisi lisätä ja hitusen annoskokoja pienentää. Iltapalan leipäily voisi tietysti myös vaihtua johonkin järkevämpään vaihtoehtoon. 

Liikunta sujuu kiipeilyn osalta hyvin. Käyn 2-3 kertaa viikossa kiipeilemässä, tykkään, nautin ja kehitynkin. Mahtava laji, josta seuraa mahtava treeni. Lenkkeily on sen sijaan hieman huonommalla tolalla. Vielä marraskuussa oli yksi viikko, jolloin kävin aamulenkillä 3 kertaa. Tämä tuntui ihan poikkeuksellisen ihmeelliseltä kun normisti marraskuussa jopa viikonlopun päiväaikaan suoritettu lenkki on tuntunut melko ylivoimaiselta. Sitten tuli jotain, jonka takia aamulenkki jäi. Joo, nyt muistankin: viikon verran nukuin tosi huonosti, en saanut unta ja lisäksi vielä lapset valvottivat. Sitten lisää tekosyitä ja mulla taisi olla melkein 3vkon tauko aamulenkeistä. Viime, ja tällä viikolla olen käynyt kerran aamulenkillä. Lisäksi sitten joitakin satunnaisia lenkkejä viikonloppuisin. Mutta tärkeintä on, että liikun edes kiipeilyn osalta säännöllisesti.

Paino on noussut hieman ja tuntuu, että vatsamakkaran senttimäärät kasvaneet sitäkin enemmän. Peilikuvaan en ole tyytyväinen. Tämä on mulle tyypillistä loppuvuodesta, keväisin paino saattaa laskea selvästi helpommin ja kiinteytyminenkin on helpompaa. Kaipa sitä tietoisesti ja tiedostamatta kerää vararavintoa pimeyttä varten. Ja pimeällä herkutkin maistuvat todennäköisemmin. 

Nyt alkaa jo väsy painaa, vaikka tämän vuoden syksy ja alkutalvi ovatkin kuluneet hämmästyttävän pirteissä fiiliksissä. Virkatyötä jäljellä enää 2,5 päivää ennen lomaa, privaatissa pitäisi ahkeroida vielä joulukuun ajan maanantai-illat ja keskiviikkopäivät. Sitten viikon verran lomaa sieltäkin. Nyt tuntuu, että loma tulee todellakin tarpeeseen! Vuosi sitten joululomalla pakersin lopputyötä, nyt meinasin viettää aikaa lasten kanssa, lukea romaaneja, liikkua (kiipeilyä 3-4 krt/vko) ja levätä.

Todennäköisesti en alkuvuodesta aloittele mitään megadieettiä, mutta jonkinlaista tiukentelua sopisi suorittaa. Ainakin herkkulakko voisi olla paikallaan.

Sittenkin ihan kiva syksy

Mä olen suhtautunut syksyihin viime vuosina todella negatiivisesti, jatkuvaa pimeyttä ja erityisesti jatkuvaa, kamalaa väsymystä. Tänä vuonna ennakkokäsitys oli yhtä negatiivinen, mutta olenkin päässyt yllättymään positiivisesti. Virtaa tuntuu olevan selvästi enemmän kuin monenakaan viime vuonna. Syitä tähän on varmasti monia:

Kilppariarvot lienevät pitkästä aikaa syksyn aikana kuosissa. Mullahan ei merkittäviä poikkeamia ole (arvot ovat pääasiassa viitteissä), mutta jo pienetkin muutokset tuntuvat voinnissa. Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ovat mulla totaalinen väsymys ja aloitekyvyttömyys. En yhtään ihmettele, että tila voidaan sotkea masennukseen. Tuntuu myös, että väsymys ei meinaa mennä nukkumalla ohi. En tiedä, että eleleekö mun kilpirauhasasiat vuosirytmin mukaisesti ja jostain sääilmiöistä johtuen tilanne heikenee syksyisin vai onko kyse sattumasta? Viime marraskuussa nostettiin Thyroxin-annostusta, mikä ei muuttanut arvoja/oloa paljonkaan ja keväällä tehtiin vielä toinen nosto. Nyt tuntuu hyvältä. Toivottavasti näin myös jatkuu.

Toisena, erittäin tärkeänä tekijänä lienee kunnollisemmat yöunet. Ollaan miehen kanssa menty aikaisemmin nukkumaan. Yleensä kympin aikoihin ollaan sängyssä ja pienen kirjan lukemisen jälkeen viimeistään 22.30 valot jo sammuksissa. Lisäksi lasten yöhulinat ovat radikaalisti vähentyneet kun unikoulut ovat tuottaneet tulosta ja niiden myötä lasten vaeltelut meidän sänkyyn ovat jääneet pois. Esikoinen herää vähintään kerran yössä vessaan, mutta kuopus nukkuu melkein aina yönsä putkeen heräämättä. Heräävät tosin melko aikaisin....

Liikunta! Monena syksynä liikunta jää, koska väsymys ja lamaannus. Tänä syksynä liikunta on toistaiseksi maistunut ja liikkuisin enemmänkin jos olisin lapseton sinkku, tai ainakin lapsiperheetön. Onneksi olen saanut ujutettua liikuntaa kiireiseen arkeen. Lenkillä olen käynyt vähän epäsäännöllisemmin, mutta kuitenkin se on pysynyt mukana arjessa. Valitettavasti aamulenkeille on käynyt hiukkasen huonosti, mutta ehkäpä pääsen epäsäännöllisesti aamuisinkin lenkeille. Hyvä lenkkirytmi viikossa voisi olla sellainen, että kävisin kerran viikossa aamulenkillä ja 1-2 x viikonloppuna. Toivoisin, että tuo riittäisi ylläpitämään jonkinlaista kuntoa?? Varsinkin kun lisäksi kiipeily on suht hyvä aerbisen kunnon kehittäjä. Siitä olen ylpeä, että viime viikolla työreissussa ulkoilutin molempina aamuina viiden jälkeen lenkkareita hotellin salilla. Aerobiset treenit olivat vain puoli tuntia, mutta riittivät hyvään oloon ja päivän käynnistämiseen. Hotellin aamiainen maistui entistä paremmalta treenin jälkeen.

Kiipeilystä olen pitänyt kiinni ja käyn kiipeilemässä säännöllisesti 2 x vko. Viime viikko oli tosin poikkeus, koska työmatka ja lauantainakin meni koko päivä ystävän juhliin. Tänän vielä päälle iltaduunia ja lasten harrastuksia sekä pakkaamista reissuun, joten aikaa ei yksinkertaisesti ollut. Varsinkin kun piti yrittää pitää kiinni jostain nukkumisrytmeistä. Mutta muuten kiipeilyt sujuvat ja tulee käytyä säännöllisesti. Tälle viikolle itseasiassa jo 3 kiipeilyä tehty. Ja harkitsen huomiselle neljättä. Ostin nimittäin vuosikortin eli enää ei sido aukioloajat. Vuosikortista tuli niin hyvä tarjous, että en voinut olla tarttumatta. Nyt siis pidettävä innostusta yllä. Minkähänlaisia tuloksia sitä uskaltais haaveilla vuoden päästä olevan?

Muitakin pirteyttä edistäviä tekijöitä on, kuten se, että mulla ei ole enää työn ohessa tehtäviä opintoja. Ja vähäisempi herkuttelu, ehkä silläkin on merkitystä. Nyt tosin olen lipsunut lakostani, mutta onpa kiva huomata, että lipsuminen ei ole automaattisesti johtanut järkyttävään mässäämiseen vaan olen pysynyt kohtuudessa. Niin ja tän syksyn kelit ovat olleet mukavat, kuivaa ja lämmintä on riittänyt. Eilenkin auton mittari näytti +12 (eilen ei tosin ollut kuivaa). Toiveissa on leuto ja vähäluminen talvi!

Nyt lounasta kokkaamaan.

Peruskestävyyttä etsimässä

Ostin kuvan mittarin muutama viikko sitten. Eli Polar M400. Alkuun tutkailin öiden tietoja, kerrytin päivän aktiivisuusprosentteja täyteen, mittari oli mukana boulderoidessa ja kun pääsin liian pitkäksi lipsuneesta lenkkitauosta niin myös lenkeiltä on kerääntynyt dataa.

Lenkeillä ei toki yllättänyt, että syke nousee helposti ja liian korkealle. En osaa juosta hitaasti ja peruskestävyys on ihan surkea. Aina säännöllisesti päätän ryhtyä petraamaan peruskestävyystreenissä eli lähteä niin hitaille lenkeille, että mummotkin pyyhältävät ohi. Mutta kun ei malta, ehdi eikä huvita. Aina sama virsi!

Maanantaina mittari pääsi mukaan kiipeilemään kun menin pitkästä aikaa yläköysittelemään. Alkuun ehdin mennä ehkä viitisen reittiä yksin itsevarmistavilla ennen kuin kaveri tuli ja varmisteltiin toinen toisiamme. Kaverin ilmaantuessa olin juuri yhden 6A+ reitin yläneljänneksessä. Reitti on mun tasoon nähden vaikea ja raskas (negatiivinen seinä), olin kuitenkin päässyt vähän pidemmälle kuin edellisellä kerralla ja kovasti halusin päästä vielä vähän eteenpäin (tai siis ylöspäin). Mittari tiesi kertoa, että syke oli yli 180! Eipä moisilla sykkeillä paljoa raajoissa enää voimaa ollut, varsinkin kun olin kiivennyt kaltevaa seinää jo tovin. Voimattomuuden lisäksi jalat tuntuivat tärisevän ihan vaan siksi, että olisin halunnut vielä vähän pidemmälle. Lopulta en edes yrittänyt seuraavaa otetta, koska olin vaan niiiiiin poikki. Maksimisyke kiipeilyillan aikana oli peräti 187!!! Siis huikamala! Mutta kamalinta tai huolestuttavinta oli se, että syke ei laskenut 20 minuutin kiipeilyn jälkeen lainkaan alle 100:n. Mietin ensin, että noinkohan olis vaikka jotain flunssaa tulossa, mutta kyllähän se sitten oli myönnettävä, että paskasta peruskestävyydestä taisi sykkeet kieliä. Että voisiko eukko vihdoin tehdä jotain peruskunnolleen!!

Huomenna menen taas haastamaan maksimisykkeitä yläköysitreenin pariin.


p.s. Tänään olen mässäillyt. Ensin leffanameja (88 g) ja sitten omenapiirakkaa. Huomenna taas ruotuun!

Resepti syksyyn

Lokakuu jo! En ole syksyihmisiä enkä kyllä talvi-ihmisiäkään. Joka syksy pimeys tuntuu vaan pimeämmältä ja väsyttävämmältä. Voisin melkein valita viime kesän kaltaiset vaihtelevat ja sateiset kelit koko vuodeksi jos vaan välttäisin pitkän syksyn ja talven. Mielummin siis vailla helteitä kuin syksyssä kärvistelyä. No joo, eipä multa kysytä :) Viime vuosina syksyistä on tullut raskaampia myös pielessä olleiden kilpirauhasarvojen vuoksi. En ihmettele, että vajaatoiminta sekoitetaan välillä masennukseen. Itselläkin se väsymys on todellan kokonaisvaltaista, aloitekyky ihan hukassa eikä oikein mikään huvita. Viime vuonna lääkitystä säädettiin loppuvuodesta ja kun se ei auttanut niin keväällä uudestaan. Nyt fiilis on ollut puolisen vuotta kilppareiden osalta tosi hyvä, joten luotto myös siihen, että syksyn pimeys tuntuu vähän vähemmän kamalalta. 

Esikoinen lokakuussa 2010

Tänä vuonna tarkoitus olisi keskittyä muutenkin toimimaan toisin. Kun väsyttää ja on pimeää niin liikunta jää. Mutta toisaalta liikkumalla se pimeys ei varmaan tuntuisi niin raskaalta. Viime syksynä liikunta oli ihan olematonta ja sen näkyi ja tuntui. Eikä vähiten kropassa. Kun olin keväällä ja kesällä tiivistynyt pienimpiin mittoihin sitten naismuistin niin syksyllä sitten paisuin taas ihan reilusti. Painoa ei tullut järjettömästi, mutta lihas väistyi läskin tieltä. Tänä vuonna tiivistymistä taas tapahtui kiitos kevään ja kesän liikuntojen. Erityisesti maha on edelleen kaukana vuoden takaisista "huippumitoista", mutta sitä suuremmalla syyllä nyt en kaipaisi mitään löysistymisiä. 

Tällä viikolla lintsailin taas aamulenkeistä, mutta aamulenkit olisivat just ne, joista pitäisi pitää kiinni. Kiipeilystä on tällä hetkellä helpointa pitää kiinni ja ihan kelpo viikko-ohjelma olisi 2 x aamulenkki ja 2 x kiipeily. Sitten viikonloppuna voisi käydä vielä pidemmällä lenkillä. Mitään massiivista edistymistä näillä lenkkimäärillä ei toki tapahtuisi, mutta tärkeintä olisi saada ylläpidettyä edes jotenkin tämä nykyinen kunto. Säännöllisiin lenkkeihin ehtona on leuto talvi. Lievä astma ei tykkää yhtään jos pakkasta on yli 5 astetta. Että vähän lunta ja leudot kelit kiitos! 

Yksi apukeino syksyyn on D-vitamiini. Aion nyt ottaa D-vitamiinilisää ihan reippaasti koko syksyn ja talven ja toivon, että siitä olisi jotain hyötyä väsymystä vastaan taistellessa. Itsellä annokset ovat vielä aika pieniä (30 mikrogrammaa), vaikkakin yli Suomen (pielessä olevien) suositusten. Mutta tiedän, että monet ottavat ihan reilustikin D-vitamiinia. Varmaan vähitellen lisään myös muita vitamiineja purkista. Oma ruokavalio ei varmastikaan ole riittävä kattamaan kaikkea tarvittavaa, joten purkkivitamiinit ovat tarpeen. Toivottavasti D-vitaamiini auttaisi myös vastustamaan talven tauteja. Influenssaa meillä ei ole sairastettu kertaakaan (rokote otettu epäsäännöllisesti, nyt varmaan työnantajan vaatimusten takia mun tulee otettua), perusflunssia oli viime talvena jonkin verran. Kuopuksella edessä toinen vuosi päiväkodissa, joten varmaan vastustuskyky paranee koko ajan. 

Nyt jo noin kuukauden olen panostanut yöuniin menemällä aiemmin nukkumaan. On muuten tuntunut olo ihan erilaiselta kun on nukkunut 7 tuntia kuuden tunnin sijaan. No seitsemän tuntia ei varmaan tule pimeimpänä aikana riittämään, mutta viikonloppuisin onneksi ehtii ottaa vähän takaisin. Tänä syksynä lisästressinä ei ole mitään lisäkoulutusta, kuten aiempina neljänä vuonna. Eli viikonloppuisin ehtii paremmin rentoutumaan ja lepäilemään. 

Reippaana kohti syksyä! Mitähän muuta vielä kannattaisi lisätä/vähentää syksyn edetessä?

P.S. Herkkulakkoilu sujuu kevyesti eikä mielitekoja ole oikeastaan ollenkaan. Lisäksi mukavaa on se, että paino lienee lievässä laskussa. Lievässä ja hitaassa tosiaan, mutta laskussa kuitenkin. Jos vielä pari viikkoa sitten paino oli 71 ja risat kiloa niin viikon verran olen ollut 70 kilossa (ja vähän päälle). Tänään vaaka näytti 70,3 ja eilen 69,9 kg. Josko vähitellen pääsisi alle 70 kilon?? (herkkulakon tarkoituksena ei ole ollut laihtua, mutta tietystikään en ole pientä painonpudotusta vastaan). Voisin kuvitella, että sokerien vähäisyys ruokavaliossa auttaa pysymään pirteänä, toisin kuin jatkuva sokerilla herkuttelu.

Tunnustuksia

Päivää vaille 4 viikkoa herkkulakkoa ja sitten lakkoon tuli lakko. Aika suunnitellusti ja ennakoiden kyllä, mutta vähän se ehkä nyt aiheuttaa morkkista. Tätä ennen olin selvinnyt lastenkutsuilta, Tallinnan kahviloilta, tax free-shoppailuilta sekä ihan päivittäisiltä houkutuksilta. Olo oli loistava. Paino ei ole pudonnut, mutta vyön reikää olen saanut vaihtaa yhtä pienemmäksi. Tämä on sikälikin hyvä juttu, että keväällä ostettu kapea halpisvyö meinaa olla suht kulunut aiemmin käytössä olleen reiän kohdalta. Katkeaminen edessä. 

Eilen meillä oli lapsivapaata, mun vanhemmat hakivat lapset jo aamupäivällä, kävin kiipeilemässä, käytiin pizzalla ja sitten nauramassa stand uppia. Kotimatkalla suklaa houkutti ja annoin houkutukselle periksi. Toisaalta pari ekaa palaa maistui taivaalliselle, toisaalta tuntui, että söin vain sen ajatuksen vuoksi, en niinkään ihan todellisen mieliteon takia. Noin puolet pötköstä pistelin, loput jäi syömättä. Nyt tekee mieli makeaa, koukussa siis ollaan, mutta en aio syödä. Nyt jatkuu lakko taas. 

Eilen oli muuten mahtavat kiipeilyt. Ekaa kertaa boulderoimassa kaksin yhden kiipeilykaverin kanssa. Lienemme aika saman tasoisia ja yhdessä oli kiva pähkäillä reittejä kun toinen ei ollut ylivoimaisesti parempi. Torstainakin oli hyvä kiipeilytreeni kun kävin pitkästä aikaa itsevarmistavilla Tapanilassa. Monet edellisellä kerralla haastavilta tuntuneet vitosen reitit menivät kerralla ylös ja pari 6A:ta meni pidemmälle kuin ikinä aikaisemmin. Ostin uudet kengät, joilla varmaan ihan merkittävä osuus näissä onnistumisissa. Ovat nimittäin muutaman sentin pienemmät kuin vanhat kengät, jotka siis olivat aivan liian isot. 

Nyt olisit tarkoitus jatkaa viimeisiä lapsivapaita tunteja pitkän lenkin muodossa. Ostin muuten uuden lelun, siitä lisää myöhemmin. Lelu ilmoitti juuri, että nyt olisi aika lähteä liikkeelle. Kyllä vain!

Hyvä olo

Luonnonjugurtti ja cashew-pähkinät - sallittu herkku

Kaksi viikkoa takana makealakossa! Hyvä olo eikä kauheasti mielitekoja ole. Eilen selvisin ihan helposti naapurin lapsen synttäreillä (paitsi meinasin syödä oman lapseni kakunjämät kun nolotti se käytännössä koskematon kakkupala) ja huomenna meinaan selvitä laivan buffasta. Ja myös taxfreestä!!

Olo on hyvä ja yllättävän pirteä. Välillä mietin, että noinkohan mulla menee liikaa Thyroxinia, mutta toivottavasti kyse on pidemmistä yöunista, sokerittomuudesta ja liikuntojen tuomasta energiasta. Viime viikolla lenkkeily oli vähäistä, kävin vasta sunnuntaina noin 6 km lenkillä. Aamulenkit jäivät ties mihin tekosyihin vedoten. Samoin jäi tänään, koska lopulta priorisoin unen. Tänään töitä 8-21 ja huomenna tosiaan koulutusreissu 7.30-21.30 (plus matkat).

Vaikka sujuu hyvin niin säännöllisesti haaveilen isosta irtokarkkikulhosta. Tai leipomisesta. Rakastan leipomista (ja toki rakastan myös leipomusten syömistä). Ehkä ensi perjantaiksi voisikin leipoa jotain kun vanhemmat tulevat lapsia hoitamaan.

Eipä nyt muuta. Sitä en ole vielä miettinyt, että kauanko tätää herkuttomuutta jatkan. Tavoite olisi, että voisin syödä herkkuja satunnaisesti. Tämä harvemmin toteutuu, mutta sellainen karkkipäivä/vko tahti voisi olla ihan tavoiteltava. Harmi vaan, että tällä addiktilla homma lipsuu aina! Toistaiseksi mennään siis täysin kieltäytyen.

Nyt sujuu!

Kuva makuja.fi -sivustolta

Voihan mahtavuutta, kahdeksan päivän jälkeen tuntuu, että herkkulakko sujuu eikä makeita juttuja tee enää koko ajan mieli. Tänään olen oikeastaan unohtanut, että olen herkkulakossa. En ole suinkaan syönyt herkkuja vaan ei ole tarvinnut muistaa, koska ei ole tehnyt mieli mitään makeaa enkä ole joutunut makean suhteen kieltäytymisiä tekemään. Tää on se hyvä fiilis, jonka aiemmista kerroista tiedän tulevan jossain vaiheessa kun pahin addiktio on ohi. Jes!

Treenikamat

 

Mun viikot muuttuivat viime viikolla siten, että hoitovapaaperjantait ovat historiaa ja työantajan palveluksissa työskentelen ma-ti ja to-pe. Keskiviikkona toimin yrittäjänä ja nautin yrittäjän vapaudesta (toki vastuustakin). Viime keskiviikon keskipäivän tauolla piipahdin Isatiksesssa kiipeilemässä, sitten nautin ihanan salaatin kiireettömästi Itiksen Stockalla ja kävin shoppailemassa.

Ignooratkaa seinämaalaukset

Ostin treenikassin. Edellisen olen ostanut joskus ties koska, ehkä 15 vuotta sitten. Muistan, että Foreverilla saleillessani kuljetin kengät, juomapullot yms. pienehkössä vaaleanpunaisessa repussa. Ja opiskeluaikana mulla oli sellainen perinteinen musta salikassi (putkikassi??). Nyt oli aika saada uutta. En halunnut mitään valtavan isoa, vaan sellaisen, johon mahtuu kiipeilykamat (vaatteet, kengät taidan pitää laukun ulkopuolella), pyyhe ja saippua, meikit ja hiustenlaittosysteemit. Stockalta löytyi kuvan laukku, joka täytti oikeat mitat ja näytti pirtsakalta. Hintaa oli neljäkymppiä, vähän yli.

Kassin lisäksi shoppailin melkein satasella kassiin täytettä. Treenipaidoille olisi ollut tarvetta, ehkä liiveillekin, mutta tällä kertaa täytin kassia kemppariosaston tuotteilla. Eli laukussa on nyt kammat, hiuslakat, kuivashampoot, suihkusaippua, dödö, meikinpuhdistusliinoja ja meikit (ostin Lumenelta vähän edullisempia, koska voi olla, että jäävät melko vähälle käytölle. Jos en hikoile ihan järjettömästi kiipeillessäni niin en poista meikkejä kokonaan, korjailen vaan).

Nyt täytyy keskiviikkoisin lisätä kassiin ainoastaan puhtaat alusvaatteet, treenivaatteet ja pyyhe. Viime keskiviikkona huomasin suihkuun mennessäni, että olin unohtanut pakata saippuan mukaan. No selvisin kun pumppasin vessan käsisaippuaa suihkuun mukaan. Mutta siis nyt unohdukset ovat minimoitu ja toisaalta myös inhoan sitä jatkuvaa kamojen siirtelyä kassiin ja kassista pois.

Muutama viikko sitten hyödynsin Konalan kiipeilyvaatealen ja ostin kahdet housut kiipeilyyn. Tässä toiset. Niiiiin mukavat jalassa ja todennäköisesti myös kiipeillessä. Toistaiseksi olen kiipeillyt toisilla uutuuksillani eli mustilla caprimittaisilla. Täytyisi saada lisää paitoja ja nämä punaiset housut kaipaisivat vaikka mustia yläosiksi. Seuraava hankinta lienee uudet kiipeilykengät. Mutta ennen sitä pitää shoppailla kortti kiipeilemään. Harkinnassa on vuosikortti, mutta joudun ehkä vielä yhden kymppikortin ajan säästämään, että saan summan kasaan (vuosikortti on edullisempi jos sen maksaa kerralla). Vuosikortilla onnistuisi kiipeilyt 24/7 eli voisi käydä joskus ennen töihin menoakin.

Tässä vielä vanhempi hankinta eli juoksupaita Stadiumista. Paljastaa hyvin mahanseudun ongelmakohdan, mutta toistaiseksi tulee juoksutakin alle eli röllykät saavat löllyä takin alla piilossa :) Uusi juoksutakki olisi myös kiva ja ehkä trikoot kans. Tulevana talvena voisi panostaa talvikamoihin, vaikka toiveissa onkin erittäin lauha ja vähäluminen talvi.

 



 



Vihdoin notkahti ja ajatuksia kropan koostumuksesta

Kuva

Viikon verran herkkulakkoilua takana ja vaaka on vain irvaillut hirveillä meganumeroilla näytössään. No tänään vihdoin tipahti, noin kilon verran peräti. En itseasiassa tarkkaan muista tän viikon lukemia, koska ne ovat aamusta toiseen ärsyttäneet. 71,x kilon lukemissa on kuitenkin koko viikko liikuttu ja tänään vaaka näytti 70,4 kg (tosin tuli tietysti käytyä puntarilla myöhemmin kuin arkiaamuisin). 70,x lukemat ovat olleet tän kesän normia eli nyt tästä voisi lähteä tiputtelemaan painoa. Toivottavasti ainakaan ei palaudu tuonne 71 kiloon heti huomenna.

Vaa'an lukemilla ei tietysti pelkästään ole mitään merkitystä. Kroppa on ollut tässä samassa painossa jo keväästä alkaen ja silti senttejä on kadonnut paljon. Mittailin kropan läpi joskus keväällä ja uusin elokuussa. Eniten miellytti se, että vasemmasta hauiksesta oli lähtenyt peräti kaksi senttiä. Oletan, että läskiä ja muuta löysää on voinut sulaa enemmänkin, koska selväsi myös lihasta on kehittynyt tilalle. Kiitos kiipeilyn! Olin itseasiassa alkuvuodesta vähän hajalla paksujen käsivarsien kanssa, mietin jo, että kauankohan sitä kehtaa pitää hihattomia paitoja. Allit nyt kaipaisivat kiinteytystä (onnsituukohan se enää ns. kotikonstein), mutta selvästi tyytyväisempi olen käsin kuin alkuvuodesta.

Reisistä on kadonnut valtavasti löysää, varmaan enemmänkin kuin mun mittaustulokset antavat olettaa, koska mittasin reidet vain paksuimmasta kohtaa. Eniten tuntuvat muokkautuneen alareidet (onkohan tällaista ruumiinosaa olemassa??). Lisäksi takapuolesta on sulanut läskiä. Sinne ei kyllä ole lihasta tullut tilalle, joten näky on aika littana.

Oltiin naapurin kanssa kaksin boulderoimassa, joten kehdattiin vähän kuvailla enemmän. Naapuri kuvasi musta videon kun kiipesin yhtä lempparireittiäni. Videosta näen todella selkeästi, kuinka mun selkäläskit ovat sulaneet melkein täysin! Tämäkin varmastin osittain kiipeilyn syytä, koska tilalle on tullut rutkasti lihasta. Ei toki niin paljoa, että mun kannattaisi mitään paidattomia pullistelukuvia ottaa, mutta selvästi on lihas kehittynyt. Ja onneksi se löysä lähtenyt. Myös jenkkakahvat ovat sulaneet jonkin verran, mutta lisää saisi lähteä.

Tällä hetkellä selvästi eniten työtä vaatisi maha. Tai siis tiedän toki, että mitään täsmälaihdutusta ei ole mahdollista suorittaa. Mutta maha on se, jonka kanssa tuskailen eniten ja joka on selvästi mun ongelmakohta. Mun fiilis on se, että kun olen joka puolelta kaventunut tasaisesti niin maha on pysynyt ennallaan. Todennäköisesti olen väärässä, mutta selvästi hitaimmin vatsan läski on liuennut verrattuna muihin osiin. Kiipeilyn ansiosta myös vatsalihakset ovat kehittyneet todella paljon, mutta niiden olemassaoloa ei toki näe kun läskikerrosta riittää. Itseasiassa mua vähän houkuttaisi tietää, että näkyisikö ne jos vatsamakkaraa ei olisi. No tämä lienee vähän turhan iso tavoite, ensin voisin tavoitella pienempää vatsamakkaraa. Keinoina tietysti sievempi ruokavalio, tällä hetkellä tosin muita muutoksia en ole tehnyt kuin jättänyt herkut.

Kävin keväällä inbody-mittauksessa, jonka tulokset eivät olleet kovinkaan hyvät. Painokin oli ylipainon puolella kun iltapäivällä vaatteet päällä mitattiin :/ Olisi kiva uusia mittaus nyt kun ainakin fiilis, vaatteet ja mittanauha osoittavat kehittymistä tapahtuneen.

P.S. En ole edelleenkään koskenut browniesiin! Eilen meinasin, mutta itsekuri voitti. Olipa kiva saada hyvästä itsekurista palkkioksi pienempi vaakalukema!

Herkkulakossa

Voihan brownies... en silti sortunut

Olen ollut elokuun vikasta päivästä syömättä makeita herkkuja eli 5,5 päivää. Makeiden herkkujen kateogoriaan luen pullat, karkit, suklaat, leivonnaiset yms. Siis sellaiset sokeriherkut, joita syödään herkuttelun vuoksi ja niitä himoitaan sokeriaddiktina. Edelleen syön esim. Valion proteiinirahkaa (mansikka), jossa lienee sokeria vaikka ja kuinka. Vedin myös hädissäni proteiinipatukan, koska ennen kiipeilyä oli pakko saada jotain apetta, mutta sopivaa välipalaa ei ollut saatavilla. Syön marjoja (joihin pakastusvaiheessa lisätty vähän sokeria), hedelmiä yms. Mutta en keksejä enkä leivonnaisia.

Mitään tarkkaa suunnitelmaa tämän suhteen ei ole. Että kuinkako kauan ja kuinka ehdoton meinaan olla. Tavoitteena olisi se, että pystyisin nauttimaan herkkuja kohtuudella. Viikot, joissa ei ole mitään erityistä ohjelmaa, niin yksi herkkupäivä olisi aika bueno. Nyt on tilanne ollut taas se, että ohjelmassa on ollut vähintään yksi herkkuTUNTI päivässä. Ei hyvä.

Entä mitä toivon tällä saavuttavani? No just ainakin tuon, että herkut eivät olisi koko ajan mielessä ja melkein yhtä usein menossa ääntä kohti. Että en herkuttelisi himojen lisäksi myös vaan tavan vuoksi. Mun elämässä on lukuisia tapahtumia, joissa en edes mieti, että tekeekö mun kyseistä herkkua mieli vai ei. Tällaisia tilanteita ovat esim. kahvilakäynnit yksin, kaverin kanssa tai kera lasten. Silloin on todella luonnollista hyvän kahvin lisäksi ottaa jotain makeeta, kakkupala, pulla tai vähintään keksi. Tai lasten kanssa käydään välillä jätskillä. Loppujen lopuksi se pehmisannos ei ole edes erityisen maukas, mutta tunnollisesti sen syön yleensä täysin loppuun asti.

Brownies valmistumassa. Vähänkö teki mieli nuolaista kulhon pohja, mutta itsekuri piti.

Toinen toive olisi tietysti se, että herkkujen selkeä vähentäminen auttaisi painonpudotuksessa. Tällä hetkellä voin todeta, että aika utopistiselta toiveelta vaikuttaa. Hämmentävää, että aiemmin herkkuja on mennyt ihan varmasti päivittäin sadan-useamman sadan kalorin edestä, joten nyt kun niitä en syö niin täytänkö vajeen muilla puputuksilla. Todennäköisesti. Töissä olen syönyt parina päivänä iltapäivän himotuksissani hapankorppuja. Aika turhaa. Muutenkin tällä viikolla vatsa on ollut poikkeuksellisen turvoksissa, mikä tuntuu lähinnä ivaamiselta kun toinen yrittää siistiä ruokavaliotaan. Kolmen kilon pudotus ja maha littanaksi. Nyt heti. Mulle. Tahdon!

Mies täytti eilen vuosia. Oli illan poissa kotoa työjutuissa, joten tehtiin lasten kanssa brownies (Nigellan ohjeella), jonka maku paranee yön yli jääkaapissa. Esikoinen juuri maistoi browniesia ja kehui kuinka hyvää se on. Toistaiseksi sinnittelen kuivilla. Välillä mietin, että jos mä otan yhden palan, pidän sen palan kanssa tänään herkkupäivän ja sen palan jälkeen palaan ruotuun. Mutta kun pelottaa, että se ruotuun palaaminen ei sujukaan.

Arvoitus siis on, että kuinka tämä jatkuu ja erityisesti kuinka sujuu.

Terveiset aamulenkiltä

Aamulenkit ovat taas takaisin viikkorytmissä. Nyt kaksi viikkoa olen käynyt aamulenkillä kahtena arkiaamuna ja kylläpä tuntuu hyvältä. Ensinnäkin tuntuu tietysti hyvältä, että on saanut revittyä itsensä sängystä 5.15 lenkille ja lenkin jälkeen on aivan älyttömän hyvä olo! Nykyisin itseasiassa myös lenkillä fiilis on hyvä. Tällä viikolla lenkit ovat tuntuneet tosi vaivattomilta, jalat ovat rullanneet kevyesti ja keuhkotkin pysyneet messissä. Eikä syke ole karannut liian ylös. Ehkä tässä jonkinlaisen pohjakunnon on kesän aikana rakentanut vaikka peruskestävyyttä en maltakaan treenata ja se on tosi huonossa jamassa. Muistan kuinka ekoilla aamulenkeillä jalat oli tosi tönkön ja kankean oloiset, mistään rullauksesta en haaveillutkaan ja muutenkin homma tuntui tosi työläältä. En tosin muista, että yritinkö samaan syssyyn pärjäillä niukahkoilla hiilareilla SD:n ohjeita noudattaen??

Mun aamulenkki on aina sama 5,5 km lenkki. Välillä mietin sen pidentämistä (tällä viikolla pidentäminen tuntui todella mahdolliselta) ja välillä pohdin, että jos ajelisin fillarilla portaille ja tekisin porrastreenin. Aamun aikataulut rajoittavat ja mitä pidemmälle syksyyn mennään niin sitä todennäköisemmin aikaisempi herääminen ei tule kyseeseen. Että ehkä toi 5,5 km on ihan ok (siihen menee kait ihan vähän yli puoli tuntia, en ole pitkään aikaan matka-aikaa mitannutkaan), viikonloppuisin sitten pidempiä lenkkejä.

Syksyn tulemisen huomaa aamulenkeillä todella konkreettisesti. Viime viikolla lahkeet ja hihat olivat vielä lyhyitä, tällä viikolla olen turvautunut pitkiin lahkeisiin ja ohueen juoksutakkiin. Viime viikolla lenkin startatessa 5.30 hujakoilla aurinko oli jo nousemassa, mutta tällä viikolla lenkin alku on mennyt aika pimeissä maisemissa (vika kuva on tältä viikolta). Sumua tai usvaa on riittänyt molemmilla viikoilla. Tällä viikolla aurinko ehti nousta lenkin aikana, muutaman viikon päästä varmaan pitää taivaltaa koko lenkki pimeydessä :/ Mä en vaan yhtään tykkää syksystä tai talvesta, mutta kärsittävä on. Väsymys vaivaa ja usein se näkyy hippuvana treeni-innostuksena. Tänä vuonna ajattelin olla tästä ongelmasta tietoisempi ja pakotan itseni treenin pariin nuutuneesta fiiliksestä huolimatta. Voisin kuvitella, että säännöllinen liikunta tekee nuutumiselle hyvää ja harvoin sitä liikuntasuorituksen jälkeen on enää väsähtänyt fiilis. Päinvastoin! 

Syksyn suunnitelmia

Loistava vadelmavuosi. Lähes takapihalta tuli kerättyä useampi litra vadelmia pakastimeen.

Höh, mitä pidempään on kirjoittamatta, sitä suuremmaksi kasvaa kynnys kirjoittaa. Nyt kynnykset ylitettävä ja tekstiä synnyttävä - vihdoin.

Kesä on lopuillaan ja syksy alkamassa. Mä olen kyllä niin kesäihminen kuin vaan voi olla ja suren jo valmiiksi kesän päättymistä. Onneksi syksyksi on tiedossa kaikkea mielenkiintoista uutta (mm. työrintamalla), joten eiköhän syksykin suju siedettävästi. Perinteisesti mä olen viimeistään marraskuussa ihan poikkia ja ryytynyt (pimeys ei vaan sovi mulle) ja nyt todella etukäteen mietityttää, että jos taas väsähdän ja kaikki hyvät kehittymiset liikunnoissa (juoksu ja kiipeily) valuvat ihan hukkaan. Täytyy tänä syksynä tsempata ja keskittyä siihen, että tulee liikuttua säännöllisesti - fiiliksestä huolimatta. Harvemmin sitä on liikunnan jälkeen harmitellut, että tuli lähdettyä urheilemaan, yleensä se negatiivisin olo on ennen liikuntasuoritusta.

Syksyn lajit ovat edelleen kiipeily ja lenkkeily. Mitään massiivista kehittymistä lenkkipolulla ei ole tapahtunut ja lenkkeilykin on välillä innostuneempaa ja välillä vähemmän innostunutta. Peruskestävyyttä en edelleenkään saa oikein treenattua vaan pistelen menemään sykkeistä huolimatta. Ja siten ei kauhean pitkälle pötkitä. Vähän olen yrittänyt seurailla sykemittarista sykkeitä ja rauhoittaa menoa, mutta usein lenkeille tulee lähdettyä mittaritta. Tahtoisinkin uuden mittarin, josko kaikki se statistiikka innostaisi treenaamaan oikein ja myös ulkoiluttamaan mittaria. Vielä en ole päättänyt, että ostanko Polar M400:n jo nyt treeniä tukemaan vai palkkioksi jossain vaiheessa saavutetuista tuloksista (joko laihistelun tuloksia tai liikuntaenkkoja).

kuva

1.9. eli ylihuomenna starttaa herkkulakko! Tää nykyinen mässääminen on ihan mahdotonta! Vähän pohdiskelen, että pitäisikö samaan syssyyn aloitella huomenna SD-ohjeiden kanssa, mutta ehkä en nyt kuitenkaan. Tahdon jaksaa liikkua täysillä ja SD:n niukat hiilarit tuntuvat lenkillä ja varmaan vielä selvemmin kiipeilyseinällä. Täytyy järkevöittää annoskokoja, syödä säännöllisesti ja miettiä järkeviä välipaloja.

Herkuteltu on, ylihuomenna makeat herkut jäävät hetkeksi.

Aamulenkillä kävin viime viikolla kerran ja tällä viikolla peräti kahdesti. Ajattelin, että jos jatkossa yrittäisin käydä aamulenkillä x 2 ja viikonloppuna pidempi lenkki (eilen juoksin reilu 12 km). Kiipeilyä 2-3 krt/vko. Tavoitteena on jossain vaiheessa ostaa vuosikortti Boulderkeskuksiin niin pääsisin välillä myös aamuisin kiipeilemään.

Painolle olisi syytä tehdä jotain. Perinteisesti pyöritään noin 70 kilon painossa, mutta parhaillaan varmaan pari kiloa korkeammissa lukemissa, koska meitsi on tankannut herkkulakkoa varten. Voihan tyhmä!! Noh, oletan, että turvotukset poistuvat suht nopsaa. Mitään lopullista tavoitetta painon suhteen en ole asettanut, mutta vatsaa olisi kyllä syytä saada selvästi pienemmäksi. Muuten kroppa on muokkautunut tosi paljon liikunnoilla, mistä olen enemmän kuin tyytyväinen. Mahan suhteen tavoite olisi littanampi, pienempi ja nätimpi. Toivottavasti tällaiseen olisi mahdollisuus. Otin elokuun alussa mitat, jotka todistivat kropan kiinteytyneen reilustikin. Pitäisikin tuoda mitat tänne ennen kuin paperinpala hukkuu kokonaan.

Tässä kuva yhdestä viimeisimmästä hankinnasta, jossa tuo vatsan vararengas tulee hyvin esiin:

Ihan hyvillä mielin syksyyn, vaikka kesää tuleekin ikävä. Mieli pysyy toivottavasti virkeänä mielenkiintoisten työtehtävien (otin yhden päivän virkavapaata ja teen keskiviikot yrittäjänä hommia), liikuntojen, perheen ja ystävien parissa.

Niin ja boulderseinällä menee jo pari 6A-reittiä!!!! (tosin kaikki vitosen reitit eivät ihan suju, mutta kehitystä on silti tapahtunut hurjasti sitten tuon heinäkuisen kiipeilypostauksen.

Ajatuksia vartalosta

Nämä housut oikein pusersivat vatsan housujen vyötärön päälle kaikkien Korkeasaaren eläintenkin riemuksi

Kauhean ristiriitaisia fiiliksiä liittyen omaan kroppaan. Toisaalta näen siinä tapahtuneen kevään ja kesän aikana rutkasti muutoksia, kiinteytymistä, kapeutumista, lisääntyneitä lihaksia jne. Olen tyytyväinen, että vartalossa riittää voimaa juosta 10 km lenkkejä ja nousta yli 10 metriä kiipeilyseinällä. Samalla kun olen tyytyväinen esim. reisien ja takapuolen pienentymiseen ja tiedostan keskivartalon lihasten vahvistuneen ihan älyttömästi niin koen vararenkaan vatsalla inhottavana ja ällöttävänä. Ja huomiota herättävänä. Ehkä se nyt ei ole räikeän oranssi huutomerkki vartalossani, mutta itse tunnen ja näen sen liian selvästi. Ja se häiritsee ja vaikuttaa pukeutumiseen.

Kiva päivä lasten kanssa litsillä, kuvissa harmittaa selän muhkurat... vaikka eipä ne kyllä pääasiaksi nousseet

Selässä on edelleen löysää ja paremmilla rintaliiveillä näky olisi varmaan sileämpi. Mutta muhkuroista huolimatta on todettava, että paljon selkäkin on läskiä menettänyt ja lihasta lisännyt. Selkäläski on musta yksi inhottavimmista läskeistä, koska sitä on niin vaikea saada pukeutumisella hallintaan. Mahan voi peittää tietynlaisilla löysemmillä vaatteilla, mutta paidat ovat yleensä aina selästä ihonmyötäisiä, ainakin selän yläosasta. Selkä mulla on ollut aina leveä, samoin hartiat.

Jotain tarttis tehdä

Kroppa on tosiaan kaventunut monesta kohtaa ja varmaan aika paljonkin. Pitäisikin mittailla ja verrata senttejä edellisiin mittauksiin (oisko huhtikuulta?). Paino pysyttelee noin 70,x -lukemissa. Herkkuja menee ihan liikaa. Oletan, että tässä on tapahtunut niin, että samalla kun treeni on kasvattanut lihasta niin olen kerryttänyt läskiä kroppaan. Treeni ja muu ruokavalio olisi saattanut hoikentaa kehoa, mutta makea herkuttelu on kasvattanut kesäistä uimarengasta vyötärölle. Sokerin suhteen on taas täysi addikti päällä ja makeaa menee päivittäin, ja joinain päivinä ihan ihan liikaa. Osaan kropasta olen siis tyytyväinen ja osaan en. Tavoitteena saada kroppa balanssiin.

Kävipä se nopeasti! :)

Mitä tästä siis päättelemme. Vartalo on muuttunut ja muutos on tapahtunut parempaan suuntaan. Paljon on silti tehtävissä ja syyt niille huonoille muutoksillekin on tiedossa. Nyt siis järkeä herkutteluun ja viimeistään elokuussa kun loma on ohi niin herkut taas joksikin aikaa katkolle.

Liikunta maistuu. Eilen kävin pitkästä aika pidemmällä lenkillä (reilu 9 km) ja toissapäivänä hyydytin itseni täysin Salmisaaressa kiipeillen. Vajaa tunti taisi mennä kun oli vaan pakko todeta, että kädet eivät enää jaksa. Edellispäivän boulderointi tuntui ja parit haastavat reitit imivät mehut meikäläisestä. Mutta kivaa oli ja kehittymistä on tapahtunut rutkasti!

Tässä jutussa ei ollut oikein mitään järkeä, epämääräistä ajatustenrientoa vain, mutta menkööt.

Kiipeilyhullu intoilee

Kuva

Kävin kiipeilykurssin parisen vuotta sitten. Sen jälkeen kiipeily jäi hyvistä aikomuksista huolimatta. Muutamia kertoja tuli käytyä kavereiden kanssa, kunnes huhtikuun alussa päätin hyödyntää yhden asiakkaan pidemmän loman jättämän ilta-ajan hyödyksi ja suuntasin iltatöistä vikan asiakkaan jälkeen suoraa Tapanilaan kiipeilemään. Samaan syssyyn lisäsin viikkoon myös toisen kiipeilyn. Ja siitä lähtien olen käynyt joka viikko 2 kertaa kiipeilemässä, muutamana viikkona kolme. Alkuun pelkkää köysikiipeilyä, mutta kun Tapanila sulki ovensa kesäkuun alussa remontin vuoksi niin siirryin pääasiassa boulderoimaan (eli ilman valjaita ja köyttä, seinät ovat selvästi matalampia ja lattialla paksu patja). Boulderointi on tehnyt todella hyvää eli vartalon hallinta on parantunut, painopisteen löytyminen helpottunut ja keskikropan lihakset vahvistuneet. Olen kiipeilyn lisäksi tehnyt myös jonkin verran jumppapallolla vatsoja ja selkälihaksia.

Kuva

Kehitystä on tosiaan tapahtunut. Vaikeammat reitit sujuvat, vaikka kehitys tuntuukin välillä hitaalta tällaiselle "kaikkihetinytmulle"-tyypille. Boulderoinnissa tällä hetkellä vaikeutena on uskalluksen puute. Kun viidessä metrissä pitäisi kurottaa, venyttää ja suorastaan rynnätä seuraavalle otteelle, johon ylettymisestä ei ole takeita, niin ei vaan uskallusta riitä. Joiltakin reiteiltä on myös jännittävää tulla alas (alas pitäisi tulla kiipeämällä, hyppään yleensä jostain parista metristä). Joten vaikka reitti ehkä itsessään menisi niin uskallusta estää ajatukset alastulosta. Arkajalka mikä arkajalka! Toisaalta kun taidot paranevat niin tämäkin osuus helpottuu. Boulderoinnissa taso on 5 (tai jokunen 5+ menee myös). Olen käynyt muutamia kertoja Salmisaaressa kiipeilemässä ja yläköysillä menee jotkut (ja joten kuten) 5C:t. Kaveri jaksaa kannustaa, kehua ja tsempata. Ja tehdä huomioita kehittymisestä, mitä ei itse aina huomaa ja havaitse.

Yläkropassa on tapahtunut selkeitä muutoksia. Voimaa on enemmän ja kädet + olkapäät ovat saaneet hieman uutta muotoa. Alkuvuodesta inhoilin paksuja käsivarsia. Nyt kun mittailin niin hauiksen kohdilta oli kadonnut 2 senttiä. Toivon, että läskiä ja löysää olisi kadonnut enemmänkin ja hieman sitten plussasenttejä (tai millejä) olisi tullut lihasten kasvun myötä. Hartiaseutu voi todella paljon paremmin kun ennen kiipeilyharrastuksen säännöllistymistä. Selkäkin on kiinteytynyt. Toki tähän timmiytymiseen on vaikuttanut myös kiipeilyn rinnalla pyörinyt lenkkeily. Painossa ei ole tapahtunut oikeastaan mitään, mutta tiivistymistä on tapahtunut eli läski on saanut väistyä lihasten tieltä.

Kehittymistä on toki edessäkin. Kestävyyttä ei ole ja tosiaan reiteissä on vielä hurjasti haasteita edessä päin. Hyvä niin. Tapanilan remontin valmistumisen jälkeen jatkan varmasti taas köysillä, mutta toisaalta boulderointi olisi hyvä pitää säännöllisenä ohjelmassa, koska kyse paljon enemmän tekniikkaa vaativasta lajista kun köyteen ei pysty turvaamaan lainkaan. Keskivartalon lihakset kaipaavat myös lisää treeniä ja käsien voima myös. Sormet ovat aika heikot ja huonoista otteista en meinaa saada pidettyä kiinni. Tosin tämä on myös vähän luovuttamis-kysymys. Vähän turhan paljon tulee tehtyä annakko-oletuksia osaamisesta eikä kokeiltua rajoja. Painoa kun saisi viisikin kiloa pois niin olisi kroppaa kevyempi roikottaa seinällä, 10 kiloa olisi jo varmaan aika huippua (tosin tähän en kyllä usko kun viisikin kiloa lienee aika saavutus). Nyt ei kuitenkaan ole lainkaan laihdutusintoa, joten tuskin paino tästä tulee tippumaan vahingossa. Nautin nyt niin paljon liikkumisesta, että ensisijaisesti keskityn hyvään oloon ja liikkumiseen. Herkkuja tosin voisi aina vähentää, nyt ollaan taas hirmuisessa sokerikierteessä :/

Ulkokiipeilyä en ole kokeillut. Boulderointia luonnonkivellä voisi ehkä kokeilla, mutta muuten en ole erityisemmin innostunut harrastuksen siirtämisestä sisältä ulos. Kaiken kaikkiaan olen todella innostunut kiipeilystä ja iloinen, että vielä tässä iässäkin voin innostua näin kovasti uudesta lajista. Ja kehittyä siinä. Treenivaatteitakin on pitänyt shoppailla ihan eri tavalla kun hikoilukertoja viikossa on niin usein.

Lomaa on takana 1 viikko, vielä 3,5 vkoa jäljellä. Aikaa liikkua, levätä ja olla perheen kanssa <3

Treeniä mökillä



 

 

Ollaan nyt parina viikonloppuna oltu mökillä, joten viikonloppujen treenit on osittain hoituneet mökkimaastoissa. Reilu viikko sitten kävin lenkillä reilun 6 h kilometrin verran sekä reilun 20 asteen lämpötilassa ja seuraavana päivänä noin 15 asteen tihkusateessa. Kauniit on maisemat!

 

Juhannuksena lenkkeilin taas tuota samaa reilun 6 km lenkkiä ja lisäksi tein vähän lihaskuntotreeniä lenkin päälle. Lankkua, punnerruksia ja ojentajia.

Onpa oudon möykkyinen selkä....

Pitkästä aikaa kokeilin ns. oikeita punnerruksia ja näköjään kiipeily parantanut punnerruslihaksiakin!

Lasten leikkiessä koulun pihalla testailin minä vähän kiipeilytelinettä. Josko lomalla kiipeilyseinän puuttuessa pari kertaa tätä?

Rouva taas ruotuun!!

 

 

Edellisen kirjoituksen hyvä fiilis ja ennen kaikkea pienet vaakalukemat ovat muisto vain. Ensin tuli viikonloppu ja menkat, sitten syöpöttely jatkui eikä juhannuksenakaan päässyt rouva ruotuun. Liikaa on mennyt sekä suolaisia sapuskoja, että makeita herkkuja. Liikkunut sen sijaan olen, viime viikolla kävin peräti kolmesti kiipeilemässä ja lenkillä kahdesti. Aamulenkeille en sen sijaan päässyt. Vielä viikko töitä ja sitten ihana 4,5 vkon loma. Toivottavasti saan ujutettua perheen yhteisten tekemisten lomaan rutkasti liikuntaa.

Tänään piti tosiaan ottaa itseä niskasta kiiinni. Satuin nukkumaan peräti 50 min pommiin ja vaa'alla käynti jäi - mikä lienee ihan hyvää itsesuojelua. Vaa'an lukemat eivät nimittäin ole varmastikaan kaunista katsottavaa. Olin päättänyt, että tämä viikko mennään salaattilounailla, koska ne olivat varmasti isona osana parin viikon takaista hyvää oloa ja kevyttä fiilistä. Mutta enhän mä ehtinyt edes harkita mitään lounaaseen liittyvän mukaan ottamista aamulla, saati sitten pilkkoa ja pakata, aiemmin mainitusta syystä. Päädyin ruokalassa pinaattikeittoon ja kananmunaan. Ei kait paha valinta sekään.

Lipsumisia aamuissa on ollut viime aikoina paljonkin, tosin yleensä vain jotain 10 min torkahduksia. Mutta kertonevat kaikki, että alkaa vissin loma tulla tarpeeseen. Olihan viime talvi aika hullu kun töiden ja perheen lisäksi tein lopputyötä ja valmistelin opintoja muutenkin loppuun. No kohta saa relata.

Enkat

Mutu toimii selvästi ainakin joten kuten, koska tänään pärähti vaakaan tämän vuoden enkkapaino. Toki on vain 100 g pienempi kuin SD-yritelmän avulla saavutettu, mutta pienempi kuitenkin eli 69,3 (BMI 24) kg oli päivän paino. Kattellaan mihin asti mutulla pääsee vai onko tämä taso maksimi.

Eilen oli kivaa kiipeillessä (lintsasin aamulenkiltä aivan liian lyhyiden yöunien takia). Tuli kokeiltua vähän uutta, raskampaa roikuntaa ja nyt tuntuu etenkin hauiksissa. Ehkä vähän myös etureisissä, mikä on kyllä iso edistys jos tuntemus tullut eilisestä treenistä. Olen koukussa!!


Hyvä fiilis!!

Porrastreeniä

Pari kilometria meiltä, mun lenkkireitin varrelle rakennettiin uudet portaat. Jonkinlaiset siinä oli aiemminkin, mutta nyt taisi tulla hieman lisää pituutta ja uljaampi ulkonäkö. En itse näköjään lenkeillä kauhean oivaltavana kulje kun keksin muiden esimerkistä, että siinäpä oivat portaat porrastreenin toteuttamiseen. Viime viikolla jo portaat testasin ja laskin - 95 porrasta. Suht lyhyethän nuo ovat, mutta koska näköjään Malminkartanon jätemäelle ei tule lähdettyä niin nämäkin kelpaavat satunnaiseen treeniin.

Eilen olin jo lähdössä tekemään pidempää lenkkiä, mutta koska kello oli lähtiessä suht paljon ja lasten iltahommat painoivat päälle niin jäin portaisiin treenaamaan. Menin vuorotellen joka toisella askelmalle harppoen ja joka askelmalle kipitellen. Välillä vauhtia oli enemmän, välillä lähes kävelyvauhtia. Noin kymmenenen kierroksen kohdalla sain seuraa, joku kundi tuli puuhastelemaan samaa. Mentiin aika samaa tahtia, mutta puolen kierroksen erolla. Alkuun tuntui, että kundi ei edes hengittänyt portaiden yläpäässä, saati sitten ollut hengästynyt. No rupes hälläkin sitten loppua kohden tuntumaan :) Mä olin kyllä aika puuskuttava, mutta silti jaksoin ihan hyvin. Ja oli tosi kivaa. Mies oli lasten kanssa liikenteessä lähimaastossa ja sovittiin, että nappaavat mut auton kyytiin kun ajavat ohi. Treeni jäi 16 kierrokseen, mikä oli varmaan ihan hyvä näin ekaksi kerraksi. Varmaan 20 kertaa olisin mennyt jos kyyti ei olisi silloin 16. jälkeen tullut. Kotiin olisi voinut kyllä juosta (juoksin menomatkan), jotta jalat olisivat vähän vetreytyneet. Mutta kävihän se näinkin.

Nyt on etureidet mukavan kipeät! Tietää tehneensä :) Ehdottomasti uusiksi pian.

Mutulla mennään

Boulderoimassa

Noin viikko on menty yrittämättä seurata mitään dieettiohjeita tai kieltäytymällä täysin herkuista. Eli mutulla. Maanantaina paino oli ihan järkyttävä viikonlopun ja erityisesti sunnuntain pizzan jäljiltä. Koko viikon paino on ollut laskussa, paitsi tänään tuli parisataa grammaa plussaa eiliseen nähden. Olen kuitenkin tyytyväinen, koska paino on mutusta huolimatta alle 70 kg. Eilinen 69,6 oli vain parisataa gramaa enemmän kuin mihin SD:n ohjeilla pääsin. Eli ehkä mutullakin voisi selvitä? Olen syönyt rutkasti salaatteja lounaaksi, munakkaita päivälliseksi, leipää iltapalaksi vaikka rahka ollut tavoitteena ja joka päivä jotain pientä herkkuakin.

Tällä viikolla olen liikkunut tosi paljon. 2 x kiipeily, 2 x aamulenkki, 1 x 7,7 km lenkki, 1 x 5,5 km lenkki esikoisen pyöreillessä mukana (meni melkein tunti eli sisälsi paljon pysähdyksiä ja talutteluita). Tänään ajattelin josko menisin vielä pidemmälle lenkille, 12 km?? Runsaista liikunnoista huolimatta viikkoon on mahtunut 2 vapaapäivääkin kun kiipeilypäivinä olen myös lenkkeillyt.

Lisäksi tällä viikolla olen juonut tosi paljon vettä. Liekö se isona syynä siihen, että paino on käyttäytynyt kivasti? Eilen leivoin pullaa ja sitä on tietysti pitänyt hieman maistella. Lisäksi tein liian hyviä ruokia. Huomisesta taas salaattilounaat ja kevyemmät päivälliset. Hyvältä tuntuu!!

Kuriin ja nuhteeseen

Viikonloppu lähti lopulta ihan lapasista. Se sisälsi ravintolasyömisen (tosin ihan järkevä valinta ja pelkkä pääruoka), suklaata, jätskiä, pizzaa... Tänään on ollut kurinpalautuspäivä. Tosin aamulenkille en herännyt ja lopulta muukin jumppailu jäi kun sain niskan ihan jumiin eilisellä kahvakuulanheiluttelulla. Totesin, että parempi nyt olla riuhtomatta enempää, antaa nyrjähdyksen toipua ja jatkaa sitten. Huomenna olisi tavoite päästä aamulenkille. Ja ehkä myös boulderoimaan illalla.

Tänään ruokavalio on ollut ihan hyvällä mallilla. Aamulla puuro ja mehukeitto, lounaaksi lohisalaatti Chicosissa, päivälliseksi munakas salaatilla ja nyt kuvan rahka + hedelmät (banaani, omena ja nektariini). Kovasti tekisi mieli leipää, mutta yritän kovasti vastustaa.

Vaa'alla kävin aamulla, mutta ilmeisesti lukema oli niin shokki, että suljin sen saman tien mielestäni ja unohdin tehokkaasti. No nyt vaan kohti pienentyviä vaakalukemia ja kaventuvia senttejä (en ole vielä mittaillut itseäni uudestaan, mutta mm. urheilucapreissa huomasin eilen selvää muutosta kun menivät paljon vähemmän kiristävästi jalkaan). 

Kesä tulee, oletko valmis??

Eilen lapset lähtivät isovanhemmille viikonlopun viettoon (harvinaista herkkua meillä - eikä niinkään isovanhemmista vaan meistä johtuen, hyvin harvoin pyydetään apua tai tarjotaan lapsia hoitoon) ja mä kävin shoppailemassa kesän vaatetilannetta paremmaksi. Vielä eilen Ilmatieteenlaitos ennusti keskiviikolle hellelukemia, mutta nyt ovatkin päätyneet maltillisempaan, +18 asteen ennusteeseen. No, kesä(kuu) alkaa kuitenkin maanantain ja toivottavasti ne kesäiset kelitkin vähitellen rantautuisivat.

Ennen lähtöä kokelin viime kesän capreja. Joskus aiemmin keväällä ei tullutkaan otettua kuvaa kun kyseiset caprit eivät mahtuneet päälle. Tai mahtuivat, mutta näky ei ollut sellainen, että niitä olisi kehdannut käyttää. Eikä ehkä nappikaan mennyt kunnolla kiinni. Nyt mahtuvat. Olihan housut viime kesänä paaaaljon paremman näköiset kun kroppa oli pienempi, mutta ei tämän hetken tilannekaan mikään ihan pahin katastrofi ole.

VeroModasta ostin läjän housuja. Mustat caprit ovat vyötäröstä isot ja reisistä aika tiukat. Tää on aika tyypillinen tilanne mulle. Kroppa on vähän eri paria eri osistaan. Caprit kyllä korostavat ikävästi mun paksuja pohkeita tuolla lahjemitalla. Hmmmmm, pitäisiköhän noita vielä harkita??

"perinteiset pellavahousut" - ei kait näissä tosin pellavaa ole lainkaan

 Nämä olivat hauskat. Aika pussittavat tosin yläosasta. Mies ei varmaan lainkaan ymmärrä. Vaatinevat pidemmän, tiukahkon trikoopaidan seurakseen. Mutta erittäin mukavat jalassa.

Espritiltä hamstrasin sitten yläosia. Kuvan kaltaisia paitoja yhteensä kolme. Sopivat hyvin töihin kun ovat vähän siistimpiä, mutta kuitenkin kesäisiä ja kevyitä. Menevät hyvin esim. mustien caprien kanssa. Ihan parasta paidoissa oli niiden koko: 36!!

Lisäksi ostin pari ihan perus trikoopaitaa (t-paitoja) ja yhden nätin vaalean roosan värisen t-paidan. Huh, rahaa paloi vähän liikaakin. Vielä tarttis kenkäkaupoilla käydä, mutta ehkä odottelen palkkapäivää :)

Tämä jäi kauppaan

Eilen tuli vähän herkuteltua. Tehtiin miehen kanssa meidän perinteistä perjantaiherkkua (ennen lapsia) uuniperunoita kinkkutäytteellä. Lisäksi söin Suffeli vanilla-paloja (niitä fasupalatyyppisiä) i h a n liian monta. Eilen kävin kiipeilemässä. Hien määrästä päätellen ihan tehokas treeni. 

Nyt lenkille. Murusia jo ikävä, mutta yritän nautia nyt tästä aikatauluttomuudesta ja elon helppoudesta. Lenkillekin voi lähteä aamupäivällä kun ei tarvitse ajoittaa lounasta just ja tasan tarkkaan viimeistään puoleksi päiväksi (no ei se ihan aina niin tarkkaan valmistukaan). Enkä taida tänään ruokaa edes tehdä vaan lähdetään ulos aterioimaan.