 |
| Kuva Zalando |
Vihdoinkin sain lopputyön tehtyä ja palautettua (toissapäivänä). Pari vikaa viikkoa tulikin käytettyä lopputyötä tekosyynä mm. liikkumattomuudelle. Ensin oli joku pakkaspiikki, joka katkaisi toun rytmin ja sitten superhuonoja öitä lasten kanssa. Kun työpäivää edeltävästi nukkuu alle 4 h niin siitä ei ole oikein halua vähentää tuntia vaikka tunti tärkeän asian parissa (=lenkki) menisikin. Viime viikolla en enää edes yrittänyt liikkua vaan selittelin aamu-unien tärkeyttä lopputyön loppukirin jaksamiseen. Tietysti urheilu olisi tuonut pirteyttä ja kropalle parempaa oloa. Mutta se oli silloin ja nyt voin taas jatkaa säännöllistä liikuntaa.
Kevät on edennyt. Olen ollut onnellinen lauhasta talvelsta, koska usein vasta starttailen lenkkeilyä tähän aikaan vuodesta ja nyt mulla on ihan kohtalainen pohjakunto maaliskuussa. Pitkiä lenkkejä en kamalasti talvella juossut (ja loppuvuosi oli kehnoa liikuntojen suhteen ylipäänsä), mutta lyhyetkin ovat tyhjää parempia. Pitäisi asettaa uusia tavoitteita juoksun suhteen ja lähteä tavoittelemaan niitä. Yksi tavoite on hankkia uusia juoksuvarusteita. Lenkkarit alkavat olla aika kuluneet ja tarttisin jotkut juoksuhousut (kehtaisko sitä juosta trikoissa?). Mun jalalle parhaat ovat olleet Asicsin Gel-Nimbukset, jotka ovat kans ne parhaimman hintaiset. Täytyy kurkkia josko löytyisi jotain vanhoja värejä edullisemmin vaikka briteistä tilattuna. Ihanaa kun asfaltit ovat lumettomia ja jonkin verran on jo hiekkojakin putsattu pois! Kevät <3
Yllättävää on, että mun kilpirauhasarvot eivät ole parantuneet lainkaan vaikka annostusta nostettiin 25 mikrogrammalla lokakuun lopussa. Nyt täytyis soittaa lääkärille puhelinaikaa ja pohtia lääkeannostusta. Olen kokenut voivani paaaaljon paremmin kuin vastaavilla arvoilla lokakuussa, mutta onhan sitä nytkin väsymystä piisannut. Olen laittanut sen liian myöhäisen nukkumaanmenon ja lopputyöstressin piikkiin. Viime viikolla kiinnittelin huomiota, että hiuksia lähtee taas enemmän, mutta selvästi vähemmän kuin syksyllä. No, onneksi lääkäri voi miettiä, että kuinka jatketaan. Tänään oli vakaa aikomus mennä aamulenkille kuudelta, ennen miehen töihin lähtöä (olen vuorostani flunssaisten lasten kanssa kotona), mutta en jaksanut. Jatkoin unia vielä pari tuntia ja silloinkin nouseminen oli vaikeaa. Edellinen yö tosin meni taas noin 4 h unilla (heräsin kuumeisen lapsen levottomuuteen enkä saanut enää unta - lapset nukkuivat kahdeksaan asti, jolloin olin jo töissä).
Ruokailujen suhteen olen yrittänyt lisätä kohtuutta. Töissä lounaalla ähkyyn syöminen on huono juttu monestakin syystä. Salaattia syön ruokalassa aina paljon, mutta yleensä leipä on liikaa ja jälkiruoka varsinkin. Lisäksi päivälliseksi olen valinnut usein esim. munakkaan salaatilla ja välipalaksi hedelmiä ja rahkaa. Herkkuja on mennyt myös, mutta olen pyrkinyt miettimään, että tekeekö herkkua oikeasti mieli vai syönkö vain tavan vuoksi.
Sunnuntaina oli pakko (ei kylläkään mikään pakko!) palkita itsensä lopputyöurakan loppuunsaattamisesta ja ostin Fasun uutta popcorn-suklaata, jonka maistamisesta olen haaveillut jo pitkään. Yllätin itsenikin, söin vain kaksi riviä! Toki eilen meni toiset kaksi riviä, mutta tähän olen tyytyväinen kun pysyin kohtuudessa kamalan mättämisen sijaan.
Iloisin mielin kohti kevättä! Alkuun nyt yritän päästä liikuntarytmiin kiinni ja järkevöittää ateriakokoja sekä hillitä herkuttelua. Jos energiaa riittää niin joku superdieetti ei varmaan tekisi pahaa. Kiloja on viime kesän enkkoihin verrattuna kolmisen enemmän ja koska liikunta on ollut vähäisempää niin kropan muoto on reilusti tuhdimpi. Jos siis mielin mahtua viime kesän capreihin niin senttejä olisi kadotettava.
