Elämä rullaa edelleen aika hoppuisana. Töitä, opintoja, perhe ja koti (
ei tärkeysjärjestyksessä, toim. huom.). Lisäksi välillä vähän ystäviä ja muuta eloa. Liikunta tuppaa jäämään vähille ja itsekurikin on monesti jossian kadoksissa. Töissä syön suht järkevästi lautasmallia noudattaen (ruokalassa, omia eväitä en jaksa kuskata mukanani), mutta liian usein tarjottimelle eksyy leipä ja/tai jälkkäri. Kotona iltapala on kasvanut - entisen kahden leivän sijasta syön kolme palaa leipää. Niin ja aamuisesta luonnonjugurttiannoksesta on tullut ihan vakio. Näistä tulee yhteensä aika monta kaloria ekstraa kaiken muun päälle kun ajattelee koko päivää. IHME, mutta paino ei ole noussut. On kyllä löysempi ja paksumpi olo, mutta vaaka näyttää edelleen pääosin 69,x -lukemia.
Liikuntaa on mahtunut viikkoihin vaihdellen. Tällä viikolla en liikkunut kertaakaan. Iso pöh! Ja sitten taas edellisellä viikolla liikuin neljästi, joista kaksi oli AAMUlenkkejä! Mä siis pääsin vihdoin aamulenkille, näitä aamuisia urheilutapahtumia mä olen suunnitellut jo ties kuinka pitkään. Ja tykkäsin! Matka on noin reilu 5 km, aikaa mulla menee noin 36 min ja fiilis joka lenkistä seuraa on loistava. Tuntui, että mahtava fiilis jatkui koko päivän. Harmitti, että jo heti tällä viikolla lintsailin huonoon yöhön vedoten (molemmat lapset flunssaisia ja erityisesti nuorempi on nukkunut tosi levottomasti). Ja mikähän mun tekosyy torstaina oli? Toivottavasti ensi viikolla pääsen jatkamaan näitä loistavia päivän vauhdittajia.
Fiksuja valintoja jääkaapilla ja lenkille lähtöä hidastelemassa on väsymys. Suorastaan uupumus, joka on vaivannut koko ajan töiden aloittamisesta alkaen. Mä olen menossa keskiviikkona labraan ja kuun lopussa endokrinologille ja toivon, että uupumus (+ hidas vatsan toiminta, hiusten järjetön tippumistahti, muutenkin tönkkö olo) selittyvät pielessä olevilla kilpirauhasarvoilla. Lääkitys mulla on, mutta oletan annoksen olevan nyt liian pieni. Jos taas labrat osoittavat, että kaikki on kunnossa niin sitten ihmetelläänkin, että selittyykö väsymys pelkästään töiden alkamisella ja rytmin muutoksella (kaiketi mahdollista). Voiko hiuksetkin lähteä siksi? Ja mikään vilkas suolisto mulla ei ikinä ole ollut. Mutta odottelen nyt rauhassa labran tuloksia. Väsymys on tosiaan sellaista luokkaa, että 2-päiväinen työviikko vaikuttaisi ihan riittävältä. Keskiviikko mulla on tositosi pitkä päivä ja sen jälkeen olen ihan koomassa. Ei ole normaalia, että reilu 12 h päivä uuvuttaa niin pahasti. Alkuperäisenä ajatuksena oli käydä aamulenkillä ti ja to, mutta torstaina taidan kyetä just ja just heräämään töihin ja siirtymään sinne suurin piirtein ajoissa. Eipä tule mieleenkään lähteä lenkille, ei illalla eikä aamulla, vaikka varmasti sitten lähtemisen jälkeen lenkki tekisikin ihan hyvää. Jos kilpirauhaslääkitystä päätetään tehostaa niin onneksi vaikutus on aika nopea. Olen perinteisesti marras-joulukuussa tosi väsynyt pimeydestä johtuen, joten aika pelottavaa on jos tämä väsymys tästä vielä pahenee.
Mutta siis otsikkoon! Ollaan lipsuttu miehen kanssa pupeltamaan suklaata :/ Nyt on pakko poikkaista putki ja yrittää pyristellä pahimmasta sokerikierteestä eroon. Tehdä järkevämpiä valintoja ja toivottavasti liikkua! Ja muistaa vesi. Olen nyt ottanut työpöydälle vesipullon, koska pelkkää vesilasia en täytä riittävän usein (
tietysti jos lasi olisi kokoa tuoppi niin ei tarvitsisikaan joka hörpyn jälkeen käydä täyttämässä). Vähintään kaksi puolen litran pullollista yritän juoda työpäivän aikana. Enemmänkin olisi hyvä juoda, varsinkin niinä päivinä kun höpötän paljon. Tai olen aamuliikkunut ;)
Nyt nukkumaan. Tää on mun tän hetkiselle väsymykselle tyypillistä, että 3 vapaapäivän jälkeen jaksan valvoa yli yhdentoista. Torstaina tai perjantaina harvemmin. Toisaalta tällä viikolla moni aikaisin nukkumaanmeno on peruuntunut kun jompi kumpi lapsista on herännyt vaatimaan seuraa. Varsinkin nuorempi on ollut herätessään aika levoton.
