Palkintopaita

Pyörittiin aikamme eilen kauppakeskuksessa enkä kovinkaan ihmeellisiin itseni palkitsemisiin kyennyt (valikoiman tutkailu ja sovittaminen vähän haastavaa kun lapset pyörii mukana). Rahaa kyllä paloi kun tuhlailin mm. lastenvaatteisiin. Tosiaan pienesti tuntuu kropassa sokerilakon vaikutuksena (?) pöhötyksen pienentyminen ja pitkästä aikaa tuntuu, että tiukahkoa trikoopaitaa kehtaa pitää päällä. Shoppailin siis kuvassa näkyvän Espritin raitapaidan. Farkun vyötärö pullottaa jotenkin tosi oudosti paidan alta...

Kävimme esikoisen kanssa kahvilla kuopuksen nukkuessa päiväunia rattaissa. Hieman houkutteli suklaakakut ja muut sokeriherkut, mutta tyydyin latteeni. Esikoinen pisteli korvapuustin eikä tehnyt tiukkaakaan olla maistamatta. Hyvä minä!!

Paino on ollut nyt useamman päivän alle 70 kg. Eli oisko jonkin verran miinustavaa vaikutusta painoon tällä herkkulakolla? Tästä on hyvä jatkaa ja seuraava etappi olisi saada paino alle 69 kilon.

Vaikutuksia

Pakko vielä naputella muutama sana meneillään olevasta sokerilakosta. Nyt siis 9 päivää takana ja helpommalta tuntuu koko ajan. Painossa ei ole tapahtunut radikaaleja muutoksia, mutta toisaalta millekään laihikselle en tässä ryhtynytkään vaan ensisijaisena tavoitteena oli jättää sokerin mussuttaminen pois. Nyt kuitenkin vaikuttaisi siltä, että painokin on pienoisessa laskussa. Mun paino on ollut oikeastaan melko pysyvästi noin 70,5 kilon tuntumassa (eli muutaman kilon enemmän kuin kesällä, jolloin enkat taisivat olla 68,2 kg). Muutamia 71 kilon ylityksiä on vaa'assa näkynyt, mutta ne ovat olleet onneksi vain hetkellisiä heilahduksia. Myös ihan yksittäisiä alle 70 kilon piipahduksia on ollut viimeisen kuukauden aikana. Tällä viikolla paino on ollut 70,1-69,6 kg, joista matalin tänään. Jos keskiarvopainoja laskisin niin varmaan muutaman sadan gramman pudotus olisi näkyvissä. Ihan jees sekin! Sen sijaan pitkästä aikaa tuntuu, että vyötärö on kapeampi ja maha littanampi. Vaikuttaa fiilikseen ja siihen mitä vaatteita puen päälleni. Mittanauhaa olisi voinut käyttää herkkulakon alussa niin näkisi varmaan ihan motivoivia tuloksia kadonneiden senttien muodossa. Nämäkin tulokset motivoivat jo jatkamaan!!

Mahdolliset kadonneet sentit ja kilot ovat plussaa, mutta ehkä eniten huomaan, että yleinen fiilis on selvästi parempi. Tuntuu, että jaksan paremmin, varmaan niin suuria verensokerin heilahduksia ei tule ja jotenkin olo on kevyempi. Vatsa on toiminut nyt viikon ajan paljon paremmin (en tiedä johtuuko mistä, mutta siltäkin osin olo on kevyempi). Moni väittää, että sokerittomalla kestäisi kaamostakin paremmin. Tiedä sitten siitä. Tämä viikko on mennyt vähän pirteämmissä fiiliksissä törkeän huonoista öistä huolimatta, mutta johtunee siitä, että työviikko jäi 2 päivän pituiseksi kun alkuviikon olin sairaiden lasten kanssa kotona. Huomenna on taas hoitovapaapäivä ja sitten viikonloppu.

Olisinkohan ansainnut vaikka uuden paidan hienosti tsempatun herkkulakon palkinnoksi? Jos kävisi huomenna tyttöjen kanssa vähän shoppailemassa :) Kaapissa odottavat myös korkkaamattomat Espritin farkut, jotka voisi ottaa käyttöön.

Makea marraskuu

Työhuoneen herkkukätkö

Vuoden pimeintä ja ankeinta aikaa kärsitään. Tähän loppuvuoteen on liittynyt mulla aina lisääntynyttä väsymystä, vähentynyttä aktiivisuutta (liikunta yms.) ja ehdottomasti makeansyönnin riistäytyminen käsistä. Niin myös tänä vuonna. Liikunta on tänä vuonna ollut vaihtelevaa - toissaviikolla 5 liikuntakertaa ja viime viikolla 1.

Viime viikon maanantaina tuli sitten taas kerran stoppi. Makeaa tuntui kuluvan enemmän ja enemmän, koko ajan teki mieli ja mikään ei riittänyt. Lisäksi vaa'an lukemat ahdistivat kun pahimmillaan melkein 3 kiloa oli hiipinyt takaisin kesän kevyimmistä lukemista :/ Tiistaina 18.11. aloitin herkkulakon (sokeriset) ja ihmeekseni lakko jatkuu edelleen. Muutama eka päivä oli tosi tuskaisia, edelleenkin kaipaan jotain naposteltavaa säännöllisin väliajoin, mutta selvästi jo helpottaa. Tein hommasta semijulkista Facebookin avulla eli muutamana ekana päivänä raportoin lakosta statuksessani ja huomasin, että se tepsi. Ei tehnyt mieli lipsua kun olisi ollut noloa tunnustaa jos joku olisi kysäissyt lakon sujumisesta.

Kuvan herkut löytyivät 5 vapaapäivän (hoitovapaapvä + viikonloppu + pari päivää kipeiden lasten kanssa kotona) jälkeen työhuoneen kaapin ylähyllyltä. Vielä viime torstaina herkut huutelivat aika lujaa kaapista, nyt eivät aiheuttaneet oikeastaan minkäänlaisia mielitekoja. Hyvä minä!! Nostin itselleni hattua myös viime sunnuntaina kun selvisin brunssista ottamatta lainkaan makeita jälkkäreitä. Tosin ehkä olisin muuten sortunut, mutta olin niin totaalisen täynnä suolaisten jälkeen, että oli ihan paha olla. N o l o a!

Mulla on ihan vinksahtaneita ajatuksia herkkuihin liittyen. Niitä pitää syödä sillä ajatuksella, että huomenna ne saattavat olla loppu koko maailmasta. Ja niitä syödään ennen kuin on edes mietitty, että tekeekö mieli vai ei. Kun käyn yksin kaupassa, ostan vähintään lakun. Se on ennen kaikkea tapa, ei välttämättä mikään mieliteko. Huoh. Eukko on jo tän ikäinen ja edelleen vinksahtaneet ajatukset johdattavat käsien kautta herkkuja suuhun. No onhan tässä vielä vuosia aikaa opetella, ehkä joskus opin??

Mitään suunnitelmaa ei herkkulakon pituudesta ole. Jatkan nyt näin niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitään loppuelämän lakkoa en ajatellut koska herkut (myös makeat) kuuluvat kohtuullisena määränä elämään. Mun mielestä siis. Hillittömästä mättämisestä mun on vaikea siirtyä kohtuuteen, lakon jälkeen kohtuus taas saattaa vähän aikaa kestääkin, joten voisin kuvitella palaavani lakon jälkeen järkevään 1-2 kertaa viikossa herkutteluun. Mutta kahtellaan. Nyt fiilis tuntuu hyvältä ja nautin ihan järjettömästi äsken lounaan jälkeen siitä tunteesta, että ei tehnyt mieli makeaa. Normisti klo 12-12.30 välillä viimeistään iskee ihan järjetön tarve suklaaseen tai salmiakkiin tai mihin tahansa sokeriin. Nyt pahin addiktio on selvästi selätetty ja vieroitusoireistakin kärsitty.

Tsemppiä pimeyden sietämiseen kaikille! Joulua kohden mentäessä valot (kynttilät, jouluvalot ja kyntteliköt) tuovat vähän lisää valoisuutta ja sitten pimeys vihdoin taittuukin.

Turmion tiellä

Voi luoja mikä viikonloppu. Ravitsemuksellisesti siis. Perjantaina ensin terveellisesti salaattilounas, mutta sitten töissä täytekakkua ja keksiä. Illalla käytiin pizzalla ja synttäribileissä join alkoholia (tosin vain 4 annosta, mutta kokonaiskalorimäärässä sekin tuntuu). Lauantaina meni normaalia tuhdimpi aamiainen hotellilla ja kotona leivoin Kinuskikissan ohjeilla suklaaherkkuja. Pitihän sitä vanhemmille (=lapsenvahdeille) jotain kahvin kanssa tarjota. Ja itsekin syödä useampi pala. Tänään sitten kävi vieraita ja koska eiliset herkut oli pääosin tuhottu (niistä ei olisi riittänyt pelkästään) niin pitihän sitä leipoa muffinsseja, joiden lisäksi pistelin myös eilisten suklaaleivosten rippeitä.

Tänään illalla juostu 5,5 km lenkki ei kyllä kyennyt kompensoimaan kuin pari promillea viikonlopun aikana sisään ahdetuista kaloreista. Olipas muuten hyvä lenkkikeli, pieni sateenripsotus, kostea ja suht lämpöiseltä tuntuva + 8 asteen keli. Näitä mieluimmin kuin pakkasia ja liukkaita kelejä, kiitos!! Tällä viikolla vain 2 lenkkiä, mikä on toki parempi kuin nolla tai yksi, mutta ideaali olisi vaikka 3 lenkkiä (kaksi lyhyempää eli vitosia ja yksi pidempi 7-10 km) ja 1-2 kotijumppaa (lihaskuntoa).

Kuvassa mun look perjantailta. Yritin viikolla vähän kiinnittää huomiota syömisiini ja mielestäni jopa ihan kohtalaisella menestyksellä, mutta menkkojen alettua torstaina millään yrityksillä ei ollut paljoa väliä. Turvotti ihan kivasti :/ Suurinta osaa porukasta en ollut nähnyt aikoihin (eli viimeksi joskus + 8 kiloa sitten), joten sain kehuja laihtumisesta ja niistä tuli hyvä mieli.

Maanantaina endokrinologi nosti Thyroxin-annosta ja nyt odottelen järjetöntä energiabuustia, jonka ansiosta käyn lenkillä aamuin illoin, jaksan keskittyä syömisiini enkä ainakaan väsymykseen vedoten herkuttele.

Nyt on pakko taas stopata herkuttelu ja tsempata. BMI 25 raja ei ole kaukana!