Toinen viikko

Toinen karkkilakon viikko starttasi tänään. Jos viime viikon haasteena oli jättää karkit pois niin tämän viikon haasteena on siistiä ruokavaliota muutenkin. Ja tietysti edelleen vältellä karkkia. Vähän huonosti lähti viikko käyntiin kun en kehdannut kieltäytyä pullasta kylässä (lue= söin pullaa!). No sentään syöty määrä oli pieni eikä järki hävinnyt kahvipöydässä.

Koska yksi addikti on nyt poissa niin tilalle tulee toinen: Satsumat! Lisäksi tuntuu, että kahvia ja teetä tekisi mieli useammin. Teetä juon normaalisti tosi harvoin, kahvissakin pyrin pysymään noin parissa kupissa per päivä. Onkohan tämä tuote hyväksi vai pahaksi makeanhimon haihduttamisessa?

Saatoin ostaa. Testaan heti huomenna. Syksyn hulluilla päivillä maistoin tosi hyvää suklaakahvia, mutta se oli muistaakseni Nescafen.

Mitähän näistä pitäisi ajatella:

En sentään näitä ostanut. Vanilla Caramel kuulostaa makuina houkutelevalta, mutta en sitten tiedä kuinka toimii teen makuna. Onko karkkitee karkkia?

Ihan vaan vahingossa...

Karkkilakko kohtasi ensimmäisen mokansa jo ekalla viikolla, neljäntenä päivänä kun leivoin esikoisen kanssa. Esikoinen anelee maistettavaksi lähes kaikkia leivontaan käytettäviä raaka-aineita ja kun suklaalevystä jää noin puolet käyttämättä, saa esikoinen yhden palan suklaata. Ja toinen pala löytää tiensä meikäläisen suuhun. Ja nielaisusta on hetkinen kun päähän iskeytyy ajatus siitä, että olen karkkilakossa ja tein juuri jotain kiellettyä! Vaikka kyse ei ole mistään isosta mokasta niin kohtasin hetkeksi morkkiksen. Tämä oli hyvä esimerkki siitä kuinka automaattisia mun monetkin herkkuihin liittyvät toiminnot ovat. Sitä vaan napataan palanen tai kaksi suklaata ja viskataan suuhun enempiä miettimättä.

Muuten viikko on sujunut suht kivuttomasti. Kivuttomuuteen varmaan on yhtenä syynä se, että en todellakaan ole elänyt herkuitta. Melkein joka päivä on mennyt jotain leivonnaista tms. Alkuviikosta tyhjensin karkkihimoissani pakastimesta yhdet pienet mokkapalat per päivä, keskiviikkona anoppi kävi ja toi mukanaan täytekakkua. En sitten kehdannut olla ottamatta kahvin kanssa pientä palaa vaikka en ole mikään suuri täytekakkujen ystävä eikä ihan hirvittävästi tehnyt edes mieli. Eilen nautiskelin yhden torstain leivontasession tuotoksista. Leipominen on ihanaa, mutta kun tämä varsi ei oikein kestäisi niiden leipomusten jatkuvaa nauttimista :) Tänäänkin tekisi mieli leipoa pullaa, mutta en uskalla kun tuoretta pullaa on niin vaikea vastustaa.

Mutta vaikka viikko ei ole mennyt kovinkaan kevyissä tunnelmissa (viitaten siis ruokavalioon) niin kuitenkin olen tyytyväinen, että olen saanut (yhtä pientä mokaa lukuunottamatta) katkaistua suht kivuttomasti karkkien mussutuksen. Josko seuraavalla viikolla olisi tavoitteena vähentää muitakin herkkuja ja päästä vihdoin taas vähän pienentämään vaa'an lukemaa.

Nyt lähden nauttimaan auringosta ja pitkästä aikaa lenkille. Hyvää viikonloppua kaikille, ilmeisesti tänne on löytänyt muutamia lukijoita! Kommentteja saa jättää, mielelläni lukisin :)

Kaupan karkkihylly: kierretty

Ostokset

Toinen päivä ilman karkkia meneillään. Ja ensimmäisestä todellisesta haasteesta selvitty eli kävin kaupassa lounasostoksilla. Mulla on tosiaan ihan rutiinia ostaa ainakin pari lakua jos käyn kaupassa yksin (esikoisen nimittäin osaa jo vaatia herkkuja itselleen eli toimii samalla herkkupoliisina mulle. Kuopus ei vielä tajua äidin ostoksista mitään). Kiersin karkkihyllyt riittävän kaukaa eikä ollut edes vaikeaa olla ostamatta karkkia. Eilen kaipailin varsinkin iltapäivällä viiden jälkeen jotain suuhun laitettavaa, joten ostin korvikkeeksi hedelmiä.  

Viimeinen ilta

Viimeinen ilta ennen lakon alkua menee näissä tunnelmissa:

Tämä on just niin "mua". Ehkä hitusen yllättynyt olen siitä, että tämä mun "viimeinen ehtoollinen" ei sisällä tämän enempää herkkuja.

Alku

Noniin. Jonkin aikaa tämä on taas mielessä pyörinyt ja nyt on aika ryhtyä mietteistä toimiin. Eli aloittaa karkkilakko. Alkaa huomenna 28.10. ja loppuu jouluna. Olen koukussa sokeriin ja syön ihan liikaa sokeria eri muodoissa, karkkina ja erilaisina leipomuksina. Karkkilakon taustalla on ajatus sekä terveellisemmästä elämästä, mutta myös siitä, että kevään ja kesän aikana laihdutetut kilot uhkaavat palata.

Koska en kannata (sokerin suhteen) mitään ehdotonta kieltoa niin tässä vaiheessa kiellettyinä ovat ainoastaan karkit, suklaat ja lakut. Kuppikakut, pullat ja jätskit yms. ovat edelleen sallittuja, mutta niidenkin suhteen on pidettävä järki mukana ja joku roti. Keväällä saavutin mulle ihanteellisen tilanteen eli joka kerta herkkujen äärellä pohdin kuinka paljon mun oikeastaan tekee mieli ja jos sitten mieli teki niin söin hyvällä omatunnolla. Aina välillä sitten jätin herkun syömättä kun meinasi mennä vaan tavan vuoksi. Ja tapa on paha - melkein joka kauppareissulla matkaan tarttuu ainakin pari pötköä lakua, monesti suklaata tai karkkia. Eikä koskaan nämä ostokset unohdu kaappiin, teki mieli tai ei.

Karkkilakkoja ja herkuttelujen vähentämisiä on tehty ja nähty ennenkin. Joskus onnistun paremmin, joskus huonommin. Tällä kertaa kokeilen, josko tällainen julkisempi lakko toimisi paremmin. Todennäköisesti repsahdan ennemmin tai myöhemmin, mutta sitten jatketaan toivottavasti paremmalla uholla eteenpäin. Tavoitteena on tosiaan loppuelämä vähän hillitympien sokerimäärien kera, ei totaalikieltäytyminen yhtään mistään.

Ehkä seurailen myös vähän painoa ja kropan mittoja. Liikuntaa (lenkkeily + kotijumppa) olisi tarkoitus myös starttailla taas ensi viikosta alkaen kun viikkoja riesana ollut flunssa taitaa vihdoin luovuttaa.

Täytyy vielä ihmetellä, että miten tänne saan esittelyjä yms. Mutta täällä kirjoittelee päälle kolmekymppinen vaimo ja kahden lapsen äiti. Ja addikti :) Vielä olen kotona tämän vuoden alussa syntyneen kuopuksen kanssa. Raskauskilot ovat onneksi historiaa, mutta tosiaan paino on uhkaavasti nousussa.