Karkkilakko kohtasi ensimmäisen mokansa jo ekalla viikolla, neljäntenä päivänä kun leivoin esikoisen kanssa. Esikoinen anelee maistettavaksi lähes kaikkia leivontaan käytettäviä raaka-aineita ja kun suklaalevystä jää noin puolet käyttämättä, saa esikoinen yhden palan suklaata. Ja toinen pala löytää tiensä meikäläisen suuhun. Ja nielaisusta on hetkinen kun päähän iskeytyy ajatus siitä, että olen karkkilakossa ja tein juuri jotain kiellettyä! Vaikka kyse ei ole mistään isosta mokasta niin kohtasin hetkeksi morkkiksen. Tämä oli hyvä esimerkki siitä kuinka automaattisia mun monetkin herkkuihin liittyvät toiminnot ovat. Sitä vaan napataan palanen tai kaksi suklaata ja viskataan suuhun enempiä miettimättä.
Muuten viikko on sujunut suht kivuttomasti. Kivuttomuuteen varmaan on yhtenä syynä se, että en todellakaan ole elänyt herkuitta. Melkein joka päivä on mennyt jotain leivonnaista tms. Alkuviikosta tyhjensin karkkihimoissani pakastimesta yhdet pienet mokkapalat per päivä, keskiviikkona anoppi kävi ja toi mukanaan täytekakkua. En sitten kehdannut olla ottamatta kahvin kanssa pientä palaa vaikka en ole mikään suuri täytekakkujen ystävä eikä ihan hirvittävästi tehnyt edes mieli. Eilen nautiskelin yhden torstain leivontasession tuotoksista. Leipominen on ihanaa, mutta kun tämä varsi ei oikein kestäisi niiden leipomusten jatkuvaa nauttimista :) Tänäänkin tekisi mieli leipoa pullaa, mutta en uskalla kun tuoretta pullaa on niin vaikea vastustaa.
Mutta vaikka viikko ei ole mennyt kovinkaan kevyissä tunnelmissa (viitaten siis ruokavalioon) niin kuitenkin olen tyytyväinen, että olen saanut (yhtä pientä mokaa lukuunottamatta) katkaistua suht kivuttomasti karkkien mussutuksen. Josko seuraavalla viikolla olisi tavoitteena vähentää muitakin herkkuja ja päästä vihdoin taas vähän pienentämään vaa'an lukemaa.
Nyt lähden nauttimaan auringosta ja pitkästä aikaa lenkille. Hyvää viikonloppua kaikille, ilmeisesti tänne on löytänyt muutamia lukijoita! Kommentteja saa jättää, mielelläni lukisin :)
