Tunnustuksia

Päivää vaille 4 viikkoa herkkulakkoa ja sitten lakkoon tuli lakko. Aika suunnitellusti ja ennakoiden kyllä, mutta vähän se ehkä nyt aiheuttaa morkkista. Tätä ennen olin selvinnyt lastenkutsuilta, Tallinnan kahviloilta, tax free-shoppailuilta sekä ihan päivittäisiltä houkutuksilta. Olo oli loistava. Paino ei ole pudonnut, mutta vyön reikää olen saanut vaihtaa yhtä pienemmäksi. Tämä on sikälikin hyvä juttu, että keväällä ostettu kapea halpisvyö meinaa olla suht kulunut aiemmin käytössä olleen reiän kohdalta. Katkeaminen edessä. 

Eilen meillä oli lapsivapaata, mun vanhemmat hakivat lapset jo aamupäivällä, kävin kiipeilemässä, käytiin pizzalla ja sitten nauramassa stand uppia. Kotimatkalla suklaa houkutti ja annoin houkutukselle periksi. Toisaalta pari ekaa palaa maistui taivaalliselle, toisaalta tuntui, että söin vain sen ajatuksen vuoksi, en niinkään ihan todellisen mieliteon takia. Noin puolet pötköstä pistelin, loput jäi syömättä. Nyt tekee mieli makeaa, koukussa siis ollaan, mutta en aio syödä. Nyt jatkuu lakko taas. 

Eilen oli muuten mahtavat kiipeilyt. Ekaa kertaa boulderoimassa kaksin yhden kiipeilykaverin kanssa. Lienemme aika saman tasoisia ja yhdessä oli kiva pähkäillä reittejä kun toinen ei ollut ylivoimaisesti parempi. Torstainakin oli hyvä kiipeilytreeni kun kävin pitkästä aikaa itsevarmistavilla Tapanilassa. Monet edellisellä kerralla haastavilta tuntuneet vitosen reitit menivät kerralla ylös ja pari 6A:ta meni pidemmälle kuin ikinä aikaisemmin. Ostin uudet kengät, joilla varmaan ihan merkittävä osuus näissä onnistumisissa. Ovat nimittäin muutaman sentin pienemmät kuin vanhat kengät, jotka siis olivat aivan liian isot. 

Nyt olisit tarkoitus jatkaa viimeisiä lapsivapaita tunteja pitkän lenkin muodossa. Ostin muuten uuden lelun, siitä lisää myöhemmin. Lelu ilmoitti juuri, että nyt olisi aika lähteä liikkeelle. Kyllä vain!

Hyvä olo

Luonnonjugurtti ja cashew-pähkinät - sallittu herkku

Kaksi viikkoa takana makealakossa! Hyvä olo eikä kauheasti mielitekoja ole. Eilen selvisin ihan helposti naapurin lapsen synttäreillä (paitsi meinasin syödä oman lapseni kakunjämät kun nolotti se käytännössä koskematon kakkupala) ja huomenna meinaan selvitä laivan buffasta. Ja myös taxfreestä!!

Olo on hyvä ja yllättävän pirteä. Välillä mietin, että noinkohan mulla menee liikaa Thyroxinia, mutta toivottavasti kyse on pidemmistä yöunista, sokerittomuudesta ja liikuntojen tuomasta energiasta. Viime viikolla lenkkeily oli vähäistä, kävin vasta sunnuntaina noin 6 km lenkillä. Aamulenkit jäivät ties mihin tekosyihin vedoten. Samoin jäi tänään, koska lopulta priorisoin unen. Tänään töitä 8-21 ja huomenna tosiaan koulutusreissu 7.30-21.30 (plus matkat).

Vaikka sujuu hyvin niin säännöllisesti haaveilen isosta irtokarkkikulhosta. Tai leipomisesta. Rakastan leipomista (ja toki rakastan myös leipomusten syömistä). Ehkä ensi perjantaiksi voisikin leipoa jotain kun vanhemmat tulevat lapsia hoitamaan.

Eipä nyt muuta. Sitä en ole vielä miettinyt, että kauanko tätää herkuttomuutta jatkan. Tavoite olisi, että voisin syödä herkkuja satunnaisesti. Tämä harvemmin toteutuu, mutta sellainen karkkipäivä/vko tahti voisi olla ihan tavoiteltava. Harmi vaan, että tällä addiktilla homma lipsuu aina! Toistaiseksi mennään siis täysin kieltäytyen.

Nyt sujuu!

Kuva makuja.fi -sivustolta

Voihan mahtavuutta, kahdeksan päivän jälkeen tuntuu, että herkkulakko sujuu eikä makeita juttuja tee enää koko ajan mieli. Tänään olen oikeastaan unohtanut, että olen herkkulakossa. En ole suinkaan syönyt herkkuja vaan ei ole tarvinnut muistaa, koska ei ole tehnyt mieli mitään makeaa enkä ole joutunut makean suhteen kieltäytymisiä tekemään. Tää on se hyvä fiilis, jonka aiemmista kerroista tiedän tulevan jossain vaiheessa kun pahin addiktio on ohi. Jes!

Treenikamat

 

Mun viikot muuttuivat viime viikolla siten, että hoitovapaaperjantait ovat historiaa ja työantajan palveluksissa työskentelen ma-ti ja to-pe. Keskiviikkona toimin yrittäjänä ja nautin yrittäjän vapaudesta (toki vastuustakin). Viime keskiviikon keskipäivän tauolla piipahdin Isatiksesssa kiipeilemässä, sitten nautin ihanan salaatin kiireettömästi Itiksen Stockalla ja kävin shoppailemassa.

Ignooratkaa seinämaalaukset

Ostin treenikassin. Edellisen olen ostanut joskus ties koska, ehkä 15 vuotta sitten. Muistan, että Foreverilla saleillessani kuljetin kengät, juomapullot yms. pienehkössä vaaleanpunaisessa repussa. Ja opiskeluaikana mulla oli sellainen perinteinen musta salikassi (putkikassi??). Nyt oli aika saada uutta. En halunnut mitään valtavan isoa, vaan sellaisen, johon mahtuu kiipeilykamat (vaatteet, kengät taidan pitää laukun ulkopuolella), pyyhe ja saippua, meikit ja hiustenlaittosysteemit. Stockalta löytyi kuvan laukku, joka täytti oikeat mitat ja näytti pirtsakalta. Hintaa oli neljäkymppiä, vähän yli.

Kassin lisäksi shoppailin melkein satasella kassiin täytettä. Treenipaidoille olisi ollut tarvetta, ehkä liiveillekin, mutta tällä kertaa täytin kassia kemppariosaston tuotteilla. Eli laukussa on nyt kammat, hiuslakat, kuivashampoot, suihkusaippua, dödö, meikinpuhdistusliinoja ja meikit (ostin Lumenelta vähän edullisempia, koska voi olla, että jäävät melko vähälle käytölle. Jos en hikoile ihan järjettömästi kiipeillessäni niin en poista meikkejä kokonaan, korjailen vaan).

Nyt täytyy keskiviikkoisin lisätä kassiin ainoastaan puhtaat alusvaatteet, treenivaatteet ja pyyhe. Viime keskiviikkona huomasin suihkuun mennessäni, että olin unohtanut pakata saippuan mukaan. No selvisin kun pumppasin vessan käsisaippuaa suihkuun mukaan. Mutta siis nyt unohdukset ovat minimoitu ja toisaalta myös inhoan sitä jatkuvaa kamojen siirtelyä kassiin ja kassista pois.

Muutama viikko sitten hyödynsin Konalan kiipeilyvaatealen ja ostin kahdet housut kiipeilyyn. Tässä toiset. Niiiiin mukavat jalassa ja todennäköisesti myös kiipeillessä. Toistaiseksi olen kiipeillyt toisilla uutuuksillani eli mustilla caprimittaisilla. Täytyisi saada lisää paitoja ja nämä punaiset housut kaipaisivat vaikka mustia yläosiksi. Seuraava hankinta lienee uudet kiipeilykengät. Mutta ennen sitä pitää shoppailla kortti kiipeilemään. Harkinnassa on vuosikortti, mutta joudun ehkä vielä yhden kymppikortin ajan säästämään, että saan summan kasaan (vuosikortti on edullisempi jos sen maksaa kerralla). Vuosikortilla onnistuisi kiipeilyt 24/7 eli voisi käydä joskus ennen töihin menoakin.

Tässä vielä vanhempi hankinta eli juoksupaita Stadiumista. Paljastaa hyvin mahanseudun ongelmakohdan, mutta toistaiseksi tulee juoksutakin alle eli röllykät saavat löllyä takin alla piilossa :) Uusi juoksutakki olisi myös kiva ja ehkä trikoot kans. Tulevana talvena voisi panostaa talvikamoihin, vaikka toiveissa onkin erittäin lauha ja vähäluminen talvi.

 



 



Vihdoin notkahti ja ajatuksia kropan koostumuksesta

Kuva

Viikon verran herkkulakkoilua takana ja vaaka on vain irvaillut hirveillä meganumeroilla näytössään. No tänään vihdoin tipahti, noin kilon verran peräti. En itseasiassa tarkkaan muista tän viikon lukemia, koska ne ovat aamusta toiseen ärsyttäneet. 71,x kilon lukemissa on kuitenkin koko viikko liikuttu ja tänään vaaka näytti 70,4 kg (tosin tuli tietysti käytyä puntarilla myöhemmin kuin arkiaamuisin). 70,x lukemat ovat olleet tän kesän normia eli nyt tästä voisi lähteä tiputtelemaan painoa. Toivottavasti ainakaan ei palaudu tuonne 71 kiloon heti huomenna.

Vaa'an lukemilla ei tietysti pelkästään ole mitään merkitystä. Kroppa on ollut tässä samassa painossa jo keväästä alkaen ja silti senttejä on kadonnut paljon. Mittailin kropan läpi joskus keväällä ja uusin elokuussa. Eniten miellytti se, että vasemmasta hauiksesta oli lähtenyt peräti kaksi senttiä. Oletan, että läskiä ja muuta löysää on voinut sulaa enemmänkin, koska selväsi myös lihasta on kehittynyt tilalle. Kiitos kiipeilyn! Olin itseasiassa alkuvuodesta vähän hajalla paksujen käsivarsien kanssa, mietin jo, että kauankohan sitä kehtaa pitää hihattomia paitoja. Allit nyt kaipaisivat kiinteytystä (onnsituukohan se enää ns. kotikonstein), mutta selvästi tyytyväisempi olen käsin kuin alkuvuodesta.

Reisistä on kadonnut valtavasti löysää, varmaan enemmänkin kuin mun mittaustulokset antavat olettaa, koska mittasin reidet vain paksuimmasta kohtaa. Eniten tuntuvat muokkautuneen alareidet (onkohan tällaista ruumiinosaa olemassa??). Lisäksi takapuolesta on sulanut läskiä. Sinne ei kyllä ole lihasta tullut tilalle, joten näky on aika littana.

Oltiin naapurin kanssa kaksin boulderoimassa, joten kehdattiin vähän kuvailla enemmän. Naapuri kuvasi musta videon kun kiipesin yhtä lempparireittiäni. Videosta näen todella selkeästi, kuinka mun selkäläskit ovat sulaneet melkein täysin! Tämäkin varmastin osittain kiipeilyn syytä, koska tilalle on tullut rutkasti lihasta. Ei toki niin paljoa, että mun kannattaisi mitään paidattomia pullistelukuvia ottaa, mutta selvästi on lihas kehittynyt. Ja onneksi se löysä lähtenyt. Myös jenkkakahvat ovat sulaneet jonkin verran, mutta lisää saisi lähteä.

Tällä hetkellä selvästi eniten työtä vaatisi maha. Tai siis tiedän toki, että mitään täsmälaihdutusta ei ole mahdollista suorittaa. Mutta maha on se, jonka kanssa tuskailen eniten ja joka on selvästi mun ongelmakohta. Mun fiilis on se, että kun olen joka puolelta kaventunut tasaisesti niin maha on pysynyt ennallaan. Todennäköisesti olen väärässä, mutta selvästi hitaimmin vatsan läski on liuennut verrattuna muihin osiin. Kiipeilyn ansiosta myös vatsalihakset ovat kehittyneet todella paljon, mutta niiden olemassaoloa ei toki näe kun läskikerrosta riittää. Itseasiassa mua vähän houkuttaisi tietää, että näkyisikö ne jos vatsamakkaraa ei olisi. No tämä lienee vähän turhan iso tavoite, ensin voisin tavoitella pienempää vatsamakkaraa. Keinoina tietysti sievempi ruokavalio, tällä hetkellä tosin muita muutoksia en ole tehnyt kuin jättänyt herkut.

Kävin keväällä inbody-mittauksessa, jonka tulokset eivät olleet kovinkaan hyvät. Painokin oli ylipainon puolella kun iltapäivällä vaatteet päällä mitattiin :/ Olisi kiva uusia mittaus nyt kun ainakin fiilis, vaatteet ja mittanauha osoittavat kehittymistä tapahtuneen.

P.S. En ole edelleenkään koskenut browniesiin! Eilen meinasin, mutta itsekuri voitti. Olipa kiva saada hyvästä itsekurista palkkioksi pienempi vaakalukema!

Herkkulakossa

Voihan brownies... en silti sortunut

Olen ollut elokuun vikasta päivästä syömättä makeita herkkuja eli 5,5 päivää. Makeiden herkkujen kateogoriaan luen pullat, karkit, suklaat, leivonnaiset yms. Siis sellaiset sokeriherkut, joita syödään herkuttelun vuoksi ja niitä himoitaan sokeriaddiktina. Edelleen syön esim. Valion proteiinirahkaa (mansikka), jossa lienee sokeria vaikka ja kuinka. Vedin myös hädissäni proteiinipatukan, koska ennen kiipeilyä oli pakko saada jotain apetta, mutta sopivaa välipalaa ei ollut saatavilla. Syön marjoja (joihin pakastusvaiheessa lisätty vähän sokeria), hedelmiä yms. Mutta en keksejä enkä leivonnaisia.

Mitään tarkkaa suunnitelmaa tämän suhteen ei ole. Että kuinkako kauan ja kuinka ehdoton meinaan olla. Tavoitteena olisi se, että pystyisin nauttimaan herkkuja kohtuudella. Viikot, joissa ei ole mitään erityistä ohjelmaa, niin yksi herkkupäivä olisi aika bueno. Nyt on tilanne ollut taas se, että ohjelmassa on ollut vähintään yksi herkkuTUNTI päivässä. Ei hyvä.

Entä mitä toivon tällä saavuttavani? No just ainakin tuon, että herkut eivät olisi koko ajan mielessä ja melkein yhtä usein menossa ääntä kohti. Että en herkuttelisi himojen lisäksi myös vaan tavan vuoksi. Mun elämässä on lukuisia tapahtumia, joissa en edes mieti, että tekeekö mun kyseistä herkkua mieli vai ei. Tällaisia tilanteita ovat esim. kahvilakäynnit yksin, kaverin kanssa tai kera lasten. Silloin on todella luonnollista hyvän kahvin lisäksi ottaa jotain makeeta, kakkupala, pulla tai vähintään keksi. Tai lasten kanssa käydään välillä jätskillä. Loppujen lopuksi se pehmisannos ei ole edes erityisen maukas, mutta tunnollisesti sen syön yleensä täysin loppuun asti.

Brownies valmistumassa. Vähänkö teki mieli nuolaista kulhon pohja, mutta itsekuri piti.

Toinen toive olisi tietysti se, että herkkujen selkeä vähentäminen auttaisi painonpudotuksessa. Tällä hetkellä voin todeta, että aika utopistiselta toiveelta vaikuttaa. Hämmentävää, että aiemmin herkkuja on mennyt ihan varmasti päivittäin sadan-useamman sadan kalorin edestä, joten nyt kun niitä en syö niin täytänkö vajeen muilla puputuksilla. Todennäköisesti. Töissä olen syönyt parina päivänä iltapäivän himotuksissani hapankorppuja. Aika turhaa. Muutenkin tällä viikolla vatsa on ollut poikkeuksellisen turvoksissa, mikä tuntuu lähinnä ivaamiselta kun toinen yrittää siistiä ruokavaliotaan. Kolmen kilon pudotus ja maha littanaksi. Nyt heti. Mulle. Tahdon!

Mies täytti eilen vuosia. Oli illan poissa kotoa työjutuissa, joten tehtiin lasten kanssa brownies (Nigellan ohjeella), jonka maku paranee yön yli jääkaapissa. Esikoinen juuri maistoi browniesia ja kehui kuinka hyvää se on. Toistaiseksi sinnittelen kuivilla. Välillä mietin, että jos mä otan yhden palan, pidän sen palan kanssa tänään herkkupäivän ja sen palan jälkeen palaan ruotuun. Mutta kun pelottaa, että se ruotuun palaaminen ei sujukaan.

Arvoitus siis on, että kuinka tämä jatkuu ja erityisesti kuinka sujuu.

Terveiset aamulenkiltä

Aamulenkit ovat taas takaisin viikkorytmissä. Nyt kaksi viikkoa olen käynyt aamulenkillä kahtena arkiaamuna ja kylläpä tuntuu hyvältä. Ensinnäkin tuntuu tietysti hyvältä, että on saanut revittyä itsensä sängystä 5.15 lenkille ja lenkin jälkeen on aivan älyttömän hyvä olo! Nykyisin itseasiassa myös lenkillä fiilis on hyvä. Tällä viikolla lenkit ovat tuntuneet tosi vaivattomilta, jalat ovat rullanneet kevyesti ja keuhkotkin pysyneet messissä. Eikä syke ole karannut liian ylös. Ehkä tässä jonkinlaisen pohjakunnon on kesän aikana rakentanut vaikka peruskestävyyttä en maltakaan treenata ja se on tosi huonossa jamassa. Muistan kuinka ekoilla aamulenkeillä jalat oli tosi tönkön ja kankean oloiset, mistään rullauksesta en haaveillutkaan ja muutenkin homma tuntui tosi työläältä. En tosin muista, että yritinkö samaan syssyyn pärjäillä niukahkoilla hiilareilla SD:n ohjeita noudattaen??

Mun aamulenkki on aina sama 5,5 km lenkki. Välillä mietin sen pidentämistä (tällä viikolla pidentäminen tuntui todella mahdolliselta) ja välillä pohdin, että jos ajelisin fillarilla portaille ja tekisin porrastreenin. Aamun aikataulut rajoittavat ja mitä pidemmälle syksyyn mennään niin sitä todennäköisemmin aikaisempi herääminen ei tule kyseeseen. Että ehkä toi 5,5 km on ihan ok (siihen menee kait ihan vähän yli puoli tuntia, en ole pitkään aikaan matka-aikaa mitannutkaan), viikonloppuisin sitten pidempiä lenkkejä.

Syksyn tulemisen huomaa aamulenkeillä todella konkreettisesti. Viime viikolla lahkeet ja hihat olivat vielä lyhyitä, tällä viikolla olen turvautunut pitkiin lahkeisiin ja ohueen juoksutakkiin. Viime viikolla lenkin startatessa 5.30 hujakoilla aurinko oli jo nousemassa, mutta tällä viikolla lenkin alku on mennyt aika pimeissä maisemissa (vika kuva on tältä viikolta). Sumua tai usvaa on riittänyt molemmilla viikoilla. Tällä viikolla aurinko ehti nousta lenkin aikana, muutaman viikon päästä varmaan pitää taivaltaa koko lenkki pimeydessä :/ Mä en vaan yhtään tykkää syksystä tai talvesta, mutta kärsittävä on. Väsymys vaivaa ja usein se näkyy hippuvana treeni-innostuksena. Tänä vuonna ajattelin olla tästä ongelmasta tietoisempi ja pakotan itseni treenin pariin nuutuneesta fiiliksestä huolimatta. Voisin kuvitella, että säännöllinen liikunta tekee nuutumiselle hyvää ja harvoin sitä liikuntasuorituksen jälkeen on enää väsähtänyt fiilis. Päinvastoin!