Makea marraskuu

Työhuoneen herkkukätkö

Vuoden pimeintä ja ankeinta aikaa kärsitään. Tähän loppuvuoteen on liittynyt mulla aina lisääntynyttä väsymystä, vähentynyttä aktiivisuutta (liikunta yms.) ja ehdottomasti makeansyönnin riistäytyminen käsistä. Niin myös tänä vuonna. Liikunta on tänä vuonna ollut vaihtelevaa - toissaviikolla 5 liikuntakertaa ja viime viikolla 1.

Viime viikon maanantaina tuli sitten taas kerran stoppi. Makeaa tuntui kuluvan enemmän ja enemmän, koko ajan teki mieli ja mikään ei riittänyt. Lisäksi vaa'an lukemat ahdistivat kun pahimmillaan melkein 3 kiloa oli hiipinyt takaisin kesän kevyimmistä lukemista :/ Tiistaina 18.11. aloitin herkkulakon (sokeriset) ja ihmeekseni lakko jatkuu edelleen. Muutama eka päivä oli tosi tuskaisia, edelleenkin kaipaan jotain naposteltavaa säännöllisin väliajoin, mutta selvästi jo helpottaa. Tein hommasta semijulkista Facebookin avulla eli muutamana ekana päivänä raportoin lakosta statuksessani ja huomasin, että se tepsi. Ei tehnyt mieli lipsua kun olisi ollut noloa tunnustaa jos joku olisi kysäissyt lakon sujumisesta.

Kuvan herkut löytyivät 5 vapaapäivän (hoitovapaapvä + viikonloppu + pari päivää kipeiden lasten kanssa kotona) jälkeen työhuoneen kaapin ylähyllyltä. Vielä viime torstaina herkut huutelivat aika lujaa kaapista, nyt eivät aiheuttaneet oikeastaan minkäänlaisia mielitekoja. Hyvä minä!! Nostin itselleni hattua myös viime sunnuntaina kun selvisin brunssista ottamatta lainkaan makeita jälkkäreitä. Tosin ehkä olisin muuten sortunut, mutta olin niin totaalisen täynnä suolaisten jälkeen, että oli ihan paha olla. N o l o a!

Mulla on ihan vinksahtaneita ajatuksia herkkuihin liittyen. Niitä pitää syödä sillä ajatuksella, että huomenna ne saattavat olla loppu koko maailmasta. Ja niitä syödään ennen kuin on edes mietitty, että tekeekö mieli vai ei. Kun käyn yksin kaupassa, ostan vähintään lakun. Se on ennen kaikkea tapa, ei välttämättä mikään mieliteko. Huoh. Eukko on jo tän ikäinen ja edelleen vinksahtaneet ajatukset johdattavat käsien kautta herkkuja suuhun. No onhan tässä vielä vuosia aikaa opetella, ehkä joskus opin??

Mitään suunnitelmaa ei herkkulakon pituudesta ole. Jatkan nyt näin niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitään loppuelämän lakkoa en ajatellut koska herkut (myös makeat) kuuluvat kohtuullisena määränä elämään. Mun mielestä siis. Hillittömästä mättämisestä mun on vaikea siirtyä kohtuuteen, lakon jälkeen kohtuus taas saattaa vähän aikaa kestääkin, joten voisin kuvitella palaavani lakon jälkeen järkevään 1-2 kertaa viikossa herkutteluun. Mutta kahtellaan. Nyt fiilis tuntuu hyvältä ja nautin ihan järjettömästi äsken lounaan jälkeen siitä tunteesta, että ei tehnyt mieli makeaa. Normisti klo 12-12.30 välillä viimeistään iskee ihan järjetön tarve suklaaseen tai salmiakkiin tai mihin tahansa sokeriin. Nyt pahin addiktio on selvästi selätetty ja vieroitusoireistakin kärsitty.

Tsemppiä pimeyden sietämiseen kaikille! Joulua kohden mentäessä valot (kynttilät, jouluvalot ja kyntteliköt) tuovat vähän lisää valoisuutta ja sitten pimeys vihdoin taittuukin.