Herkkulakossa

Voihan brownies... en silti sortunut

Olen ollut elokuun vikasta päivästä syömättä makeita herkkuja eli 5,5 päivää. Makeiden herkkujen kateogoriaan luen pullat, karkit, suklaat, leivonnaiset yms. Siis sellaiset sokeriherkut, joita syödään herkuttelun vuoksi ja niitä himoitaan sokeriaddiktina. Edelleen syön esim. Valion proteiinirahkaa (mansikka), jossa lienee sokeria vaikka ja kuinka. Vedin myös hädissäni proteiinipatukan, koska ennen kiipeilyä oli pakko saada jotain apetta, mutta sopivaa välipalaa ei ollut saatavilla. Syön marjoja (joihin pakastusvaiheessa lisätty vähän sokeria), hedelmiä yms. Mutta en keksejä enkä leivonnaisia.

Mitään tarkkaa suunnitelmaa tämän suhteen ei ole. Että kuinkako kauan ja kuinka ehdoton meinaan olla. Tavoitteena olisi se, että pystyisin nauttimaan herkkuja kohtuudella. Viikot, joissa ei ole mitään erityistä ohjelmaa, niin yksi herkkupäivä olisi aika bueno. Nyt on tilanne ollut taas se, että ohjelmassa on ollut vähintään yksi herkkuTUNTI päivässä. Ei hyvä.

Entä mitä toivon tällä saavuttavani? No just ainakin tuon, että herkut eivät olisi koko ajan mielessä ja melkein yhtä usein menossa ääntä kohti. Että en herkuttelisi himojen lisäksi myös vaan tavan vuoksi. Mun elämässä on lukuisia tapahtumia, joissa en edes mieti, että tekeekö mun kyseistä herkkua mieli vai ei. Tällaisia tilanteita ovat esim. kahvilakäynnit yksin, kaverin kanssa tai kera lasten. Silloin on todella luonnollista hyvän kahvin lisäksi ottaa jotain makeeta, kakkupala, pulla tai vähintään keksi. Tai lasten kanssa käydään välillä jätskillä. Loppujen lopuksi se pehmisannos ei ole edes erityisen maukas, mutta tunnollisesti sen syön yleensä täysin loppuun asti.

Brownies valmistumassa. Vähänkö teki mieli nuolaista kulhon pohja, mutta itsekuri piti.

Toinen toive olisi tietysti se, että herkkujen selkeä vähentäminen auttaisi painonpudotuksessa. Tällä hetkellä voin todeta, että aika utopistiselta toiveelta vaikuttaa. Hämmentävää, että aiemmin herkkuja on mennyt ihan varmasti päivittäin sadan-useamman sadan kalorin edestä, joten nyt kun niitä en syö niin täytänkö vajeen muilla puputuksilla. Todennäköisesti. Töissä olen syönyt parina päivänä iltapäivän himotuksissani hapankorppuja. Aika turhaa. Muutenkin tällä viikolla vatsa on ollut poikkeuksellisen turvoksissa, mikä tuntuu lähinnä ivaamiselta kun toinen yrittää siistiä ruokavaliotaan. Kolmen kilon pudotus ja maha littanaksi. Nyt heti. Mulle. Tahdon!

Mies täytti eilen vuosia. Oli illan poissa kotoa työjutuissa, joten tehtiin lasten kanssa brownies (Nigellan ohjeella), jonka maku paranee yön yli jääkaapissa. Esikoinen juuri maistoi browniesia ja kehui kuinka hyvää se on. Toistaiseksi sinnittelen kuivilla. Välillä mietin, että jos mä otan yhden palan, pidän sen palan kanssa tänään herkkupäivän ja sen palan jälkeen palaan ruotuun. Mutta kun pelottaa, että se ruotuun palaaminen ei sujukaan.

Arvoitus siis on, että kuinka tämä jatkuu ja erityisesti kuinka sujuu.