Aamulenkit ovat taas takaisin viikkorytmissä. Nyt kaksi viikkoa olen käynyt aamulenkillä kahtena arkiaamuna ja kylläpä tuntuu hyvältä. Ensinnäkin tuntuu tietysti hyvältä, että on saanut revittyä itsensä sängystä 5.15 lenkille ja lenkin jälkeen on aivan älyttömän hyvä olo! Nykyisin itseasiassa myös lenkillä fiilis on hyvä. Tällä viikolla lenkit ovat tuntuneet tosi vaivattomilta, jalat ovat rullanneet kevyesti ja keuhkotkin pysyneet messissä. Eikä syke ole karannut liian ylös. Ehkä tässä jonkinlaisen pohjakunnon on kesän aikana rakentanut vaikka peruskestävyyttä en maltakaan treenata ja se on tosi huonossa jamassa. Muistan kuinka ekoilla aamulenkeillä jalat oli tosi tönkön ja kankean oloiset, mistään rullauksesta en haaveillutkaan ja muutenkin homma tuntui tosi työläältä. En tosin muista, että yritinkö samaan syssyyn pärjäillä niukahkoilla hiilareilla SD:n ohjeita noudattaen??
Mun aamulenkki on aina sama 5,5 km lenkki. Välillä mietin sen pidentämistä (tällä viikolla pidentäminen tuntui todella mahdolliselta) ja välillä pohdin, että jos ajelisin fillarilla portaille ja tekisin porrastreenin. Aamun aikataulut rajoittavat ja mitä pidemmälle syksyyn mennään niin sitä todennäköisemmin aikaisempi herääminen ei tule kyseeseen. Että ehkä toi 5,5 km on ihan ok (siihen menee kait ihan vähän yli puoli tuntia, en ole pitkään aikaan matka-aikaa mitannutkaan), viikonloppuisin sitten pidempiä lenkkejä.
Syksyn tulemisen huomaa aamulenkeillä todella konkreettisesti. Viime viikolla lahkeet ja hihat olivat vielä lyhyitä, tällä viikolla olen turvautunut pitkiin lahkeisiin ja ohueen juoksutakkiin. Viime viikolla lenkin startatessa 5.30 hujakoilla aurinko oli jo nousemassa, mutta tällä viikolla lenkin alku on mennyt aika pimeissä maisemissa (vika kuva on tältä viikolta). Sumua tai usvaa on riittänyt molemmilla viikoilla. Tällä viikolla aurinko ehti nousta lenkin aikana, muutaman viikon päästä varmaan pitää taivaltaa koko lenkki pimeydessä :/ Mä en vaan yhtään tykkää syksystä tai talvesta, mutta kärsittävä on. Väsymys vaivaa ja usein se näkyy hippuvana treeni-innostuksena. Tänä vuonna ajattelin olla tästä ongelmasta tietoisempi ja pakotan itseni treenin pariin nuutuneesta fiiliksestä huolimatta. Voisin kuvitella, että säännöllinen liikunta tekee nuutumiselle hyvää ja harvoin sitä liikuntasuorituksen jälkeen on enää väsähtänyt fiilis. Päinvastoin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti