Päivää vaille 4 viikkoa herkkulakkoa ja sitten lakkoon tuli lakko. Aika suunnitellusti ja ennakoiden kyllä, mutta vähän se ehkä nyt aiheuttaa morkkista. Tätä ennen olin selvinnyt lastenkutsuilta, Tallinnan kahviloilta, tax free-shoppailuilta sekä ihan päivittäisiltä houkutuksilta. Olo oli loistava. Paino ei ole pudonnut, mutta vyön reikää olen saanut vaihtaa yhtä pienemmäksi. Tämä on sikälikin hyvä juttu, että keväällä ostettu kapea halpisvyö meinaa olla suht kulunut aiemmin käytössä olleen reiän kohdalta. Katkeaminen edessä.
Eilen meillä oli lapsivapaata, mun vanhemmat hakivat lapset jo aamupäivällä, kävin kiipeilemässä, käytiin pizzalla ja sitten nauramassa stand uppia. Kotimatkalla suklaa houkutti ja annoin houkutukselle periksi. Toisaalta pari ekaa palaa maistui taivaalliselle, toisaalta tuntui, että söin vain sen ajatuksen vuoksi, en niinkään ihan todellisen mieliteon takia. Noin puolet pötköstä pistelin, loput jäi syömättä. Nyt tekee mieli makeaa, koukussa siis ollaan, mutta en aio syödä. Nyt jatkuu lakko taas.
Eilen oli muuten mahtavat kiipeilyt. Ekaa kertaa boulderoimassa kaksin yhden kiipeilykaverin kanssa. Lienemme aika saman tasoisia ja yhdessä oli kiva pähkäillä reittejä kun toinen ei ollut ylivoimaisesti parempi. Torstainakin oli hyvä kiipeilytreeni kun kävin pitkästä aikaa itsevarmistavilla Tapanilassa. Monet edellisellä kerralla haastavilta tuntuneet vitosen reitit menivät kerralla ylös ja pari 6A:ta meni pidemmälle kuin ikinä aikaisemmin. Ostin uudet kengät, joilla varmaan ihan merkittävä osuus näissä onnistumisissa. Ovat nimittäin muutaman sentin pienemmät kuin vanhat kengät, jotka siis olivat aivan liian isot.
Nyt olisit tarkoitus jatkaa viimeisiä lapsivapaita tunteja pitkän lenkin muodossa. Ostin muuten uuden lelun, siitä lisää myöhemmin. Lelu ilmoitti juuri, että nyt olisi aika lähteä liikkeelle. Kyllä vain!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti